Hanoi rocks

Greetings from this noisy city, which i would describe with a word tuut-tuut! I f i would need to pick one.
It´s about motorbikes, everywhere. Beeping and rolling and running around like a horse herd. Still, everything works.

Life is rolling on the streets every ways in this city. Can´t say where goes the line between private and public. Or if there is one.
Doors and wondows open, taking the chairs and the tables to the street, cooking, eating, washing dishes, cutting hair and the toe nails in the streets. That´s the way of living here.

Tomorrow we take the night train to more south. Journey continues..

I wish you beautiful days!
*
Pikaiset terveiset kaupungista, jota kuvailisin sanalla tööt-tööt! jos pitäisi yksi valita.
Hallitsevinta on liikenne, joka ensi vaikutelmana tuntui täydelliseltä kaaokselta, mutta sittemmin osoittautuikin soljuvaksi ja jollain kumman tavalla toimvaksi.

Elämä vyöryy kaduille, niille levitetään pienet muovituolit ja -pöydät, kaduilla laitetaan ruokaa, syödään ja tiskataan. Kadulla pelataan, pestään hiukset ja laitetaan varpaankynnet. Yksityisen ja julkisen raja on minulta tässä kaupungissa hukassa jossa tullaan liki ja lähelle. Äänet, katseet, kosketukset, niitä ei pääse pakoon. Ei se vielä ahdista, vaikka hieman hämmentääkin.
Huomenna otamme yöjunan etelämmäs, matka jatkuu..

Lähetän täältä paljon terveisiä teille kaikille!