Pariisi ja äiti

This trip to Paris was an autumn trip for me and my mother. Once a year we have done little trips just the two of us. Since some years now. I feel it very important to have this time with my mother. To have time to talk, change thoughts, some where else, see and feel things together, as two grown ups, as a mother and a daughter.
We also cry and we laugh, we make jokes, we argue, we get tired, we have fun.
I know i´m lucky to be able to do all this with my mother.
*
Pariisin retki oli äidin ja minun syysretki. Jo joitakin vuosia olemme lähteneet yhdessä pienelle matkalle, syysretkelle, vain me kaksi.
Pieniä tärkeitä retkiä lähelle ja kauas, maantieteellisesti, ajallisesti, fyysisesti. Miten minä muistan, miten sinä muistat. Miten me olemme kokeneet samat asiat eri tavalla, mitä me koemme ja ajattelemme nyt.
On aikaa puhua, olemme toisaalla, jaamme tämän hetken, muistelemme, nauramme ja itkemme. Kujeilemme, kiukuttelemme, mökötämme, väsymme, vitsailemme, sovimme, olemme. Äiti ja tytär, kaksi aikuista, kaksi samaa ja kuitenkin eri.

"Miten kaikki toistuu", huokaa äitini puoliääneen mökötettyämme hetken toisillemme.
"Mikä toistuu?"
"Kaikki. Muistan miten minulla meni joskus hermot oman äitini kanssa, se sama mihin sinä hermostut. Kaikki toistuu."