luxury

I had to think about a conversation that a had with an older lady yesterday. She was waiting to get retired and had head full of plans for that time already. "It´s actually funny how we people work and work and fuss around and plan what do we do then when we get retired. All the time goes in to something else than really living." she said. And i was nodding that yes yes, that´s the way it is.

But later when i was thinking about her, i realized our lives are actually very different. I don´t have the feeling i would be waiting for something, at least to get retired. I must be a very lucky person cause i don´t even consider my work as a Work. It´s more a way to live. I would do it anyway, i couldn´t live without it. 

I feel freedom to do what i like. And i enjoy things that i do. It´s maybe luxury in life then?

***

Mietin eilistä keskustelua erään vanhemman rouvan kanssa. Hän tuskin malttoi odottaa pääsyä eläkkeelle, pää tulvillaan suunnitelmia sitä aikaa varten. "Hassua miten me ihmiset paiskitaan töitä vuosikausia, mennään ja häslätään ja odotellaan sitä kun pääsis eläkkeelle tekeen mitä itteensä huvittaa." Ja minä nyökyttelin vieressä että niinhän se on.

Myöhemmin mietin tätä rouvaa ja sitä kuinka erilaiset elämämme ovat. Minulla ei ole tunnetta että joutuisin odottamaan jotain, viimeiseksi nyt eläkkeelle pääsyä. En osaa kuvitella jääväni eläkkeelle mistään. Teen toki työtä, mutta en Työtä. On päiviä jolloin hommat ei suju, mutta tämä on silti minulle enemmänkin tapa elää, jota ilman en osaisi olla.

On jonkinlainen vapaus tehdä mitä haluaa, ja nautin siitä mitä teen. Onkohan se sitten ihan ylellisyyttä tässä maailmassa..?