2

Places where i have stayed, Klenova. A little village some where in Czech. There was a gallery in a castle, and we lived right next to it in an old house. It was spring, and we were filming. So beautiful early spring, and so beautiful surroundings.
*
Paikkoja joissa olen yöpynyt, Klenova. Pieni kylä jossain päin Tsekkejä. Kukkulan päällä oli pieni linna, ja siellä taidegalleria. Me asuimme vanhassa talossa linnan alapuolella. Oli aikainen kevät, ja kuvasimme taidefilmiä. Niin kaunis kevät, niin vihreät nummet ja omenapuissa kukat.

Kirjoitan tätä työhuoneella. Ikkunan takana mies jyristää menemään tuollaisella masiinalla, jolla tampataan hiekka lujasti maahan ennen asvalttia. Pipo takaraivolla, tupakka suupielessä.
Ulkona sininen taivas.

1

Places where i have stayed. This was in Prague. Very next to the railways. In the night it was extremely loud, and the windows were shaking because of the trains. I still loved it.

I am writing this at our studio. On the other side of our window i can see and hear two men digging the street, they are arguing, and the other one says he is hungry already.
Somebody is drilling upstairs. Soon i go to the market and get a fish, i´m also hungry.

*
Paikkoja joissa olen yöpynyt. Tämä on Prahasta. Vanha tehdasrakennus aivan rautatiekiskojen vieressä. Melu oli yöllä hurja, ohi ajavat junat helisyttivät ikkunoita. Se oli aika jännittävää, koska olin siellä myös yksin. Päivällä loikin kiskojen yli kohti kaupunkia. Ratapalkkien väleissä kasvoi päivänkakkaroita.

Nyt istun työhuoneella. Ikkunan takana kaksi miestä kaivaa maata asvaltin läpi. Miehet kiistelevät siitä kuuluuko Suutarila Pohjois-Helsinkiin vai ei.
Yläkerran asunnossa joku tekee remonttia. Kohta lähden torille ostamaan kalaa, on jo nälkä.

Five years ago in Prague..
*
Viisi vuotta sitten Prahassa.

nappi silmään

You have some extra buttons in your pockets? Here is an idea what to do with them! Although i must say i might got crazy staring at those dotty curtains, but what a great idea. For someone. Who likes dots. Or has lots of buttons.
*
Lojuuko nurkissasi kasa käyttämättömiä nappeja? Eipä hätää, tässä ratkaisu pulmaasi; nappiverhot!
Pakko myöntää että minun makuuni hieman liian kirjavat. Alkaisi ehkä silmissä surista. Eipä sillä, ei ole mulla noin montaa nappiakaan takataskussa. Että se siitä. Mutta hyvä ideana! Sille joka rakastaa nappeja!

Riez.
Early morning. People talking under the trees. And me in the garden, sipping my coffee, waiting that the sun will climb up higher and make the day warmer.

Helsinki.
The sun is not climbing up so high any more. It used to peek in from our windows and wake us up in the mornings.
We didn´t sleep so well last night. The tiny one was very angry for some reason. Maybe bad dreams, maybe new teeth, who knows, she doesn´t tell us with the words yet.
I´m searching for shoes for Supergirl, and i just can´t find them. How annoying can that be? It takes the whole morning, and i still can´t find them. I need to give up. I mean, in the end they are just shoes. There are other more important things going on..
*
Riez.
Nuo siniset ikkunaluukut, ja niiden takana avautuva näkymä. On aikainen aamu, ja puheensorina puiden alla. Kaduilla mopot ja roskisauto. Vielä hetken on kylmä, hytisen puutarhassa ja painan kahvikuppia poskea vasten. Pian väistyy aamun koleus, ja tästäkin päivästä tulee lämmin ja kylläinen.

Helsinki.
Aurinko ei enää jaksa nousta vastapäisen talon yli herättämään. Ja mikäpä siinä, ollaan nuokuttu kaikki aamuyöstä alkaen puoliunta. Se kaikista pienin on ollut jostain syystä kamalan kiukkuinen. Paiskonut tuttia menemään, kääntänyt selkää, nukahtanut hetkeksi, kunnes taas herättänyt kaikki.
Aamulla ei löydy lapselle tennareita. En voi ymmärtää. Lapsi lähtee jo päiväkotiin, minä käännän kämpän nurin, en löydä, enkä pysty lopettamaan. Miten voi yhdet tennarit kadota noin vain? Ja miksen nyt jo anna olla. Jotenkin niin suhteetonta välillä tämä elämä. Tennarit nyt on vaan tennarit.
Löydän sentään kauan kadoksissa olleen hiuspannan ja palapelista puuttuneen palasen. Jotain täytyy näköjään aina olla hukassa.

Driving a long serpentine roads. Olive trees, cork trees, wine yards, lavender fields, valleys, hills, mountains. Cozy little villages inviting us to stop, but let´s drive still a bit more.
There is a lake, we go now swimming!
Next stop Cotignac. Houses built into the cliffs. Blue window shutters, hidden gardens, a café with a tree growing in the middle of it. We sit under the tree, order tea and apricot pie. Another cat slips by.
*
Ajetaan autolla kapeita vuoristoteitä. Oliivipuita, korkkipuita, viiniviljelmiä, laventelipeltoja, kukkuloita ja laaksoja. Joka mutkan takana pieni kylä, tekisi mieli pysähtyä niistä jokaisessa, mutta mennään nyt vaan. Tuolla on pieni järvi! Pysähdytään uimaan. Vesi on aivan turkoosinsinistä, kirkasta. Silti kukaan muu ei ui, on ilmeisesti täkäläisittäin jo kylmä? Annetaan tuulen kuivatella, sitten juostaan takaisin autoon.
Seuraava pysähtymispaikka Cotignac. Vuorenseinämään on kaivettu taloja! Sinisiä ikkunaluukkuja, pensaiden suojissa puutarha, kahvilan keskellä puu, me puun varjossa istumassa. Juodaan teetä ja syödään aprikoosipiirakkaa. Taas jossain vilahtaa kissa.

Back home.
*
Kotona taas.