Five years ago in Prague..
*
Viisi vuotta sitten Prahassa.

nappi silmään

You have some extra buttons in your pockets? Here is an idea what to do with them! Although i must say i might got crazy staring at those dotty curtains, but what a great idea. For someone. Who likes dots. Or has lots of buttons.
*
Lojuuko nurkissasi kasa käyttämättömiä nappeja? Eipä hätää, tässä ratkaisu pulmaasi; nappiverhot!
Pakko myöntää että minun makuuni hieman liian kirjavat. Alkaisi ehkä silmissä surista. Eipä sillä, ei ole mulla noin montaa nappiakaan takataskussa. Että se siitä. Mutta hyvä ideana! Sille joka rakastaa nappeja!

Riez.
Early morning. People talking under the trees. And me in the garden, sipping my coffee, waiting that the sun will climb up higher and make the day warmer.

Helsinki.
The sun is not climbing up so high any more. It used to peek in from our windows and wake us up in the mornings.
We didn´t sleep so well last night. The tiny one was very angry for some reason. Maybe bad dreams, maybe new teeth, who knows, she doesn´t tell us with the words yet.
I´m searching for shoes for Supergirl, and i just can´t find them. How annoying can that be? It takes the whole morning, and i still can´t find them. I need to give up. I mean, in the end they are just shoes. There are other more important things going on..
*
Riez.
Nuo siniset ikkunaluukut, ja niiden takana avautuva näkymä. On aikainen aamu, ja puheensorina puiden alla. Kaduilla mopot ja roskisauto. Vielä hetken on kylmä, hytisen puutarhassa ja painan kahvikuppia poskea vasten. Pian väistyy aamun koleus, ja tästäkin päivästä tulee lämmin ja kylläinen.

Helsinki.
Aurinko ei enää jaksa nousta vastapäisen talon yli herättämään. Ja mikäpä siinä, ollaan nuokuttu kaikki aamuyöstä alkaen puoliunta. Se kaikista pienin on ollut jostain syystä kamalan kiukkuinen. Paiskonut tuttia menemään, kääntänyt selkää, nukahtanut hetkeksi, kunnes taas herättänyt kaikki.
Aamulla ei löydy lapselle tennareita. En voi ymmärtää. Lapsi lähtee jo päiväkotiin, minä käännän kämpän nurin, en löydä, enkä pysty lopettamaan. Miten voi yhdet tennarit kadota noin vain? Ja miksen nyt jo anna olla. Jotenkin niin suhteetonta välillä tämä elämä. Tennarit nyt on vaan tennarit.
Löydän sentään kauan kadoksissa olleen hiuspannan ja palapelista puuttuneen palasen. Jotain täytyy näköjään aina olla hukassa.

Driving a long serpentine roads. Olive trees, cork trees, wine yards, lavender fields, valleys, hills, mountains. Cozy little villages inviting us to stop, but let´s drive still a bit more.
There is a lake, we go now swimming!
Next stop Cotignac. Houses built into the cliffs. Blue window shutters, hidden gardens, a café with a tree growing in the middle of it. We sit under the tree, order tea and apricot pie. Another cat slips by.
*
Ajetaan autolla kapeita vuoristoteitä. Oliivipuita, korkkipuita, viiniviljelmiä, laventelipeltoja, kukkuloita ja laaksoja. Joka mutkan takana pieni kylä, tekisi mieli pysähtyä niistä jokaisessa, mutta mennään nyt vaan. Tuolla on pieni järvi! Pysähdytään uimaan. Vesi on aivan turkoosinsinistä, kirkasta. Silti kukaan muu ei ui, on ilmeisesti täkäläisittäin jo kylmä? Annetaan tuulen kuivatella, sitten juostaan takaisin autoon.
Seuraava pysähtymispaikka Cotignac. Vuorenseinämään on kaivettu taloja! Sinisiä ikkunaluukkuja, pensaiden suojissa puutarha, kahvilan keskellä puu, me puun varjossa istumassa. Juodaan teetä ja syödään aprikoosipiirakkaa. Taas jossain vilahtaa kissa.

Back home.
*
Kotona taas.

täällä

So many things to see, around every corner. Already on our way to the market we have to stop and wonder what seeds are these now on the ground. What is that bird whistling, how can tomatoes be yellow, where does that street lead to, let´s take it!

There is a little art festival near by. We go and paint a cat. Little sister wants to join the circus.
*
Päivät kiitää vauhdilla eteenpäin kun on niin paljon kaikkea uutta. Eikä tarvitse mennä edes kauas. Matka torille tai aamu-uinnille jo riittää. Jäädään ihmettelemään palmupuun siemeniä. Tuulen tiputtamia oksia. Pii-paa-autoja. Puhallettavaa krokotiilia. Keltaisia tomaatteja.
Ostetaan hunajalta tuoksuva saippua. Rouva ojentaa vaaleanpunaisen ruusun tytölle, sanoo että sinä olet yhtä suloinen kuin tämä ruusu. Tyttö ei sano mitää, lyttää kukan nenäänsä vasten.
Syödään ainakin kolme croissantia päivässä ja juodaan koko ajan kahvia, ihan vaan koska se on hauskaa ja halpaa. Kerrankin.
Läheisellä taiteilijakukkulalla on festivaalit. Maalataan kissa ja kokeillaan jonglöörausta. Konserttejakin on, mutta me mennään jo nukkumaan.

 Greetings from here, where it is so very very warm. The light is so very very bright, nights are black, and palm trees so very very tall.

When we came, we had a big family around the table. Now it´s only us 4 left, and many weeks to go.
It´s a different world here, we have even green parrots in the garden. Lots to see and discover. Croissants for breakfast every morning. Swimming and playing at the beach. Ice cream that melts already before eating.
*
Terveisiä täältä missä on kovin kovin lämmin. Valo kirkas ja kontrasti kova. Jäätelö sulaa sormiin ennenkuin sen ehtii syödä.

Parhaimmillaan meitä oli yhteisen pöydän ääressä 11 syömässä. Nyt enää me, ja vielä monta viikkoa edessä. Vieraita tulee ja menee, me pysymme täällä ja ihmettelemme, miten voikin olla näin lämmin, vielä yölläkin istutaan parvekkeella, katsotaan mustaa yötä ja ihmetellään.
Miten voikin olla noin iso palmupuu. Ja vihreä papukaija, näitkö, se lensi juuri meidän yli! Ja meri ja vaahtopäät ja kuuma vaalea hiekka, jota kannetaan varpailla sisälle asti.