aurinko aurinko

The day when the sun came for a visit. I am so happy to see the sun. It makes such a big difference.
I took my spring shoes for a walk for the first time this year, we made a bike trip, had a coffee in the sun. Sun sun sun, it´s now all about the sun.

And we have been drawing a bit with the Supergirl.
*
Aurinko armas. Kaiken se muuttaa. Aivan ihanaa on tämmöinen valo.
Vaihdoin talvikengät tennareihin, fiksattiin fillarit kevätkuntoon ja tehtiin pieni retki, juotiin kahvia ja teetä auringossa.

Olen myös piirtänyt hiukan Supertytön avustuksella.

siellä ja täällä

We have been on a tour again. This time we went to the eastern Finland. This country is huge. Which one easily forgets when living just here in Helsinki.

Few more gigs anymore, and then it´s over, for a while at least. We hope to continue in the autumn again.

It was feeling already so springy here in Helsinki (does one say "springy"..?) Birds singing, sun was shining, all the snow had gone... And now it´s snowing again. Not fair i think..

*

Ollaan oltu taas kiertueella, tällä kertaa Itä-Suomessa päin. Tämä maa on iso. Ja paljon tänne mahtuu kyliä ja kaupunkeja, joista minulla ei ole ollut oikein edes aavistusta. Sen kaiken helposti unohtaa kun asuu täällä Helsingissä. Siis sen, miten paljon kaikenlaista ja erilaista tänne mahtuukaan.

Ja mitä tapahtui keväälle, kysyn vaan? Täällä mustarastas jo lauloi, tintit huutelivat, lumet oli menneen talven lumia ja aurinko paistoi. Nyt sitten tupruttaa lisää lunta taivaalta. Oikein tupruttamalla tupruttaa. Aivan turhaa tuommonen. Kevät takaisin ja heti.

home

Some photos from home. Nice to be at home, even it´s also nice to be on the road.
We have been painting with the Supergirl, seen lots of friends and cooked and bought flowers every week. (We have also found flowers from the street.)

At the moment she has fever. That´s not nice. I hope she will get better soon.  I also have some kind of flu. It´s the season for flus now...

ps. Supergirl has so many toys around, but one of the most wanted at the moment is my phone..
*
Kotikuvia pitkästä aikaa. Kivaa olla kotona, vaikka se kiertäminenkin ja reissaaminenkin on kivaa.
Ollaan Supertytön kanssa maalattu ja piirrelty, tavattu ystäviä, laitettu ruokaa ja ostettu maljakkoon kukkia joka viikko. (Löydettiin myös kadulta neilikoita ystävänpäivänä. Ne ovat vieläkin hyvässä kunnossa.)

Juuri nyt Supertyttö on kuumeessa. Se on kurjaa. Toivon että hän paranee pian. Minulla on myös jonkin sortin flunssa. Se on nyt tätä sesonkiaikaa...

ps- Supertytöllä on talo täynnä kivoja leluja, mutta se mikä tietenkin kiinnostaa on minun puhelin..

koteja

 We have been touring again. This little country is full of amazing stories, warm people and funny little towns. Places where i have never been, far away and surprising.

I don´t photograph people on purpose. These places where we visit with our play, are either homes or centers for people who have been homeless, who have had different kinds of problems with alcohol or drugs, or they still have those problems. I respect their wish not to be in the photos.

But so many beautiful and warm people we have met, so many stories we have heard, so many meaningfull moments we have shared together.

I feel gratefull.
*
Ollaan taas oltu tien päällä. Tämä maa jaksaa yllättää. Ja ihmiset.

Siihen on myös syynsä miksi näissä kuvissa ei näy ihmisiä. Ne paikat joissa me vierailemme näytelmämme kanssa ovat tavalla tai toisella ihmisten koteja, päiväkeskuksia tai tukiasuntoja. Niissä asuu paljon nähneitä ihmisiä, jotka ovat olleet kodittomia, joilla on ollut tai on erilaisia päihdeongelmia ja/tai mielenterveydellisiä ongelmia. Ymmärrän ja kunnioitan heidän yksityisyyttään.

Mutta kyllä niin huikeita ihmisiä ollaan matkamme aikana tavattu. Aina meidät on toivotettu lämpimästi tervetulleiksi, on tarjottu pullakahvit ja ollaan juteltu kaikessa rauhassa tästä elämästä ja maailmasta ja kaikesta siltä väliltä. Hienoja hetkiä ollaan yhdessä saatu jakaa.

Tuntuu ihan etuoikeutetulta saada tehdä tällaista työtä.

need some color

I have been traveling around here in Finland with our play. It´s really fun. I like to be on move.

And still, i´m also dreaming about a bigger journey, somewhere more far. Or even moving. Or maybe i just need a change. It could be also the spring, that makes the change. Even the spring seems to be rather far still..

These photos are from Basel. One of my favorite places. I miss there every once in a while.
*
Viime aikoina olen tehnyt pieniä reissuja sinne ja tänne näytelmän kanssa. Ensi viikolla Hankoon ja Iisalmeen. Se on mukavaa, olla tien päällä. Tai toisin sanoen raiteiden päällä.

Silti haaveilen (taas..) isommastakin reissusta. Tai muuttamisesta. Tai ylipäätään jostain mukavasta muutoksesta. Ehkä se voisi olla kevätkin, se muutos.

Nämä kuvat ovat toisesta kaupungista, Baselista. Sinnekin aina ikävöin aika ajoin.

North

 Greetings from the North! 3 women with a play, hundreds of kilometers, 1 tiny village, 1 small city, 1 bigger city, lots of snow and many many lovely people with unbelievable stories. Oh, and few reindeers seen from the car window.

That was our journey about.
*
Terveisiä pohjoisesta! Kolme naista ja näytelmä, satoja kilometrejä paksun lumen keskellä, 1 pieni kylä, 1 pieni kaupunki, 1 hieman isompi kaupunki, lämpimiä ihmisiä ja uskomattomia tarinoita.  Niin ja pari poroakin nähtiin vilaukselta.

Näistä oli meidän matka tehty.

long time no sea

Somewhere in the South the sea is glimmering. Here in the North one can walk on it.

Tomorrow i will travel even more North, to the Lapland. I´m thinking what the heck should i pack that i don´t freeze, it has been quite cold there now.

We go for a little tour with our play, and the first time i will be away from the Supergirl for 3 nights and 4 days. I´m sure i will be missing her, i miss her already now.
*
Jossain tuolla etelässä meri kimmeltää vapaana. Täällä sen päällä voi kävellä.

Huomenna matkustan pohjoiseen, lähdemme pienelle kiertueelle näytelmämme kanssa. Hurjan jännittävää. Mietin mitä pakata, minkälaisiin vällyihin kääriytyä, jotta siellä tarkenisi. Huopikkaat, villasukat, pitkät kalsarit... -Ja sitten kuitenkin hikoillaan viidessä villapaidassa jossain pitkän matkan bussissa.
Ei ole edes mikään pitkä rundi, kolme yötä ja neljä päivää. Silti ensimmäinen kerta kun olen näinkin pitkään erossa Supertytöstä. Olen varma että tulee kauhea ikävä. Siis minulle. On ikävä jo nyt.