home

Some photos from home. Nice to be at home, even it´s also nice to be on the road.
We have been painting with the Supergirl, seen lots of friends and cooked and bought flowers every week. (We have also found flowers from the street.)

At the moment she has fever. That´s not nice. I hope she will get better soon.  I also have some kind of flu. It´s the season for flus now...

ps. Supergirl has so many toys around, but one of the most wanted at the moment is my phone..
*
Kotikuvia pitkästä aikaa. Kivaa olla kotona, vaikka se kiertäminenkin ja reissaaminenkin on kivaa.
Ollaan Supertytön kanssa maalattu ja piirrelty, tavattu ystäviä, laitettu ruokaa ja ostettu maljakkoon kukkia joka viikko. (Löydettiin myös kadulta neilikoita ystävänpäivänä. Ne ovat vieläkin hyvässä kunnossa.)

Juuri nyt Supertyttö on kuumeessa. Se on kurjaa. Toivon että hän paranee pian. Minulla on myös jonkin sortin flunssa. Se on nyt tätä sesonkiaikaa...

ps- Supertytöllä on talo täynnä kivoja leluja, mutta se mikä tietenkin kiinnostaa on minun puhelin..

koteja

 We have been touring again. This little country is full of amazing stories, warm people and funny little towns. Places where i have never been, far away and surprising.

I don´t photograph people on purpose. These places where we visit with our play, are either homes or centers for people who have been homeless, who have had different kinds of problems with alcohol or drugs, or they still have those problems. I respect their wish not to be in the photos.

But so many beautiful and warm people we have met, so many stories we have heard, so many meaningfull moments we have shared together.

I feel gratefull.
*
Ollaan taas oltu tien päällä. Tämä maa jaksaa yllättää. Ja ihmiset.

Siihen on myös syynsä miksi näissä kuvissa ei näy ihmisiä. Ne paikat joissa me vierailemme näytelmämme kanssa ovat tavalla tai toisella ihmisten koteja, päiväkeskuksia tai tukiasuntoja. Niissä asuu paljon nähneitä ihmisiä, jotka ovat olleet kodittomia, joilla on ollut tai on erilaisia päihdeongelmia ja/tai mielenterveydellisiä ongelmia. Ymmärrän ja kunnioitan heidän yksityisyyttään.

Mutta kyllä niin huikeita ihmisiä ollaan matkamme aikana tavattu. Aina meidät on toivotettu lämpimästi tervetulleiksi, on tarjottu pullakahvit ja ollaan juteltu kaikessa rauhassa tästä elämästä ja maailmasta ja kaikesta siltä väliltä. Hienoja hetkiä ollaan yhdessä saatu jakaa.

Tuntuu ihan etuoikeutetulta saada tehdä tällaista työtä.

need some color

I have been traveling around here in Finland with our play. It´s really fun. I like to be on move.

And still, i´m also dreaming about a bigger journey, somewhere more far. Or even moving. Or maybe i just need a change. It could be also the spring, that makes the change. Even the spring seems to be rather far still..

These photos are from Basel. One of my favorite places. I miss there every once in a while.
*
Viime aikoina olen tehnyt pieniä reissuja sinne ja tänne näytelmän kanssa. Ensi viikolla Hankoon ja Iisalmeen. Se on mukavaa, olla tien päällä. Tai toisin sanoen raiteiden päällä.

Silti haaveilen (taas..) isommastakin reissusta. Tai muuttamisesta. Tai ylipäätään jostain mukavasta muutoksesta. Ehkä se voisi olla kevätkin, se muutos.

Nämä kuvat ovat toisesta kaupungista, Baselista. Sinnekin aina ikävöin aika ajoin.

North

 Greetings from the North! 3 women with a play, hundreds of kilometers, 1 tiny village, 1 small city, 1 bigger city, lots of snow and many many lovely people with unbelievable stories. Oh, and few reindeers seen from the car window.

That was our journey about.
*
Terveisiä pohjoisesta! Kolme naista ja näytelmä, satoja kilometrejä paksun lumen keskellä, 1 pieni kylä, 1 pieni kaupunki, 1 hieman isompi kaupunki, lämpimiä ihmisiä ja uskomattomia tarinoita.  Niin ja pari poroakin nähtiin vilaukselta.

Näistä oli meidän matka tehty.

long time no sea

Somewhere in the South the sea is glimmering. Here in the North one can walk on it.

Tomorrow i will travel even more North, to the Lapland. I´m thinking what the heck should i pack that i don´t freeze, it has been quite cold there now.

We go for a little tour with our play, and the first time i will be away from the Supergirl for 3 nights and 4 days. I´m sure i will be missing her, i miss her already now.
*
Jossain tuolla etelässä meri kimmeltää vapaana. Täällä sen päällä voi kävellä.

Huomenna matkustan pohjoiseen, lähdemme pienelle kiertueelle näytelmämme kanssa. Hurjan jännittävää. Mietin mitä pakata, minkälaisiin vällyihin kääriytyä, jotta siellä tarkenisi. Huopikkaat, villasukat, pitkät kalsarit... -Ja sitten kuitenkin hikoillaan viidessä villapaidassa jossain pitkän matkan bussissa.
Ei ole edes mikään pitkä rundi, kolme yötä ja neljä päivää. Silti ensimmäinen kerta kun olen näinkin pitkään erossa Supertytöstä. Olen varma että tulee kauhea ikävä. Siis minulle. On ikävä jo nyt.

pioni ja jäätä

So, it´s a flower, what´s the fuss? you might think now. It is a flower yes, but it is a peony! And that one i have always thought as a spring flower, no? I was very surprised to find it from our flower shop around the corner. We were both a bit confused, me and the flower shop owner.
There we were, staring at the peony, and then i said i have to take it; "even it´s not spring yet", i said. "Well, at least now you can pretend it´s spring", said the flower shop owner, and then we had to laugh.
Outside it was -16 celsius and pure white snow.

The sea is finally frozen. People are already skating on it. It looks nice.
*
Päivän kukkakuva. Vaan ei ihan mikä tahansa kukka, hän on nimittäin itse pioni.
Olen aina kuvitellut että pioni on kevät-kukka. Ja niin kai se onkin, sen vahvisti myös kukkakauppias kulman takaa, jonka kanssa ihmettelimme yhdessä että nyt jo?
Oli sitten pakko hankkia kotiin pioni. Vaikka ulkona paukkuvatkin nyt ne kauan odotetut pakkaset. Meri on viimeinkin jäätynyt, siellä jo kökkivät pilkkijät Töölönlahdella ja Tokoinrannassa, selät kumarassa. Ja tänään nähtiin Pohjoisrannassa luistelijoita. Itse en vielä uskalla jäälle. Ja sittenkin kun uskallan, hiivin lähes hengittämättä. Näin kuvittelen olevani kevyempi.

same same

I had a birthday during the new year. I´m 37 years old now. I don´t how how i should feel about it. I feel i´m the same as 36. Almost.

These photos i took on that day.The early morning was pure sunshine, then it began to rain. We made a trip with friends to a village near by called Villafranche. It was rainy, and we had a perfect lunch in the harbor.

Later i heard that the Rolling Stones had been living in that town in the 70´s. I saw the Rolling Stones in Helsinki 19 years ago. 19 years ago? Uuh i feel old...
*
Minulla oli syntymäpäivä uutena vuotena. Täytin 37 vuotta. En tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Olen sama kuin ennenkin mutta eri.

Nämä kuvat otin syntymäpäivänäni. Aamu oli mitä parhain ja aurinkoinen, söimme aamiaista rannalla, hiljalleen alkoi sataa vettä. Teimme ystävien kanssa retken pieneen kaupunkiin nimeltä Villafranche. Söimme lounasta satamassa ja sade ropisi kattoon.

Myöhemmin kuulin että itse Rolling Stones on asunut samaisessa kaupungissa joskus 70-luvulla. (vai olisiko ollut 80-luvulla...) No joka tapauksessa. Minä olen ollut Rolling Stonesin keikalla Helsingissä 19 vuotta sitten. Herran tähden. 19 vuotta sitten. Huh, olenpas jo vanha...