huh

Pheew. Premiere was yesterday. And it went fine! It was quite special, not in a theater at all, and our audience was also different to normal theater audience. And it was great!
We are performing this play in a theater for few times, but then we go on a tour. We take this play to places where from people don´t go to theaters. That´s the whole idea. And i´m very excited.

Unfortunately i got flu straight after the premiere, and now i´m drinking ginger tea. Watching out of the window, so dark already, still no snow in Helsinki.

Have a good weekend!
*
Ensi-illasta selvitty! Ja se meni hienosti! Oli aika jännittävä ilta. Tavanomaisesta ensi-illasta poikkeava.
Tämän koko näytelmän idea on viedä teatteria paikkoihin, joista ihmiset eivät lähde teatteriin. Ja niinpä sekä esiintymistila, että yleisö tulee olemaan joka kerta uusi ja erilainen, ja sen myötä koko kokemus.
Muutaman kerran näytelmää näkee myös teatterilla, mutta sitten lähdetäänkin jo kiertueelle, ja kierrellään vähän siellä sun täällä ympäri Suomen. Hyvin jännittävää.

Harmillista vain, että nappasin jostain lentsun, ja nyt juon täällä jo kolmatta mukillista inkivääriteetä. Huomiseksi pitäisi saada itsensä taas esiintymiskuntoon.
Ulkona niin pimeää että. Milloin tänne eteläänkin saadaan vähän lunta..?

kylläpä taas

I haven´t had my camera, neither my computer for weeks. That´s why it´s a bit silent here in my blog at the moment.. I have also been working with my new play, the premiere is in two weeks. This is the moment when i always get nervous, even everything is more than ok. It just comes, can´t help it..

I have made bookmarks of some links on my computer, which i should take a better look. Like;
 French fashion in the 20´s, 13th century Persian poet Rumi, and silent film actresses, like Clara Bow. I´m very fascinated about these now, don´t know yet where this leads..
*
Elämä ilman kameraa ja tietokonetta tekee bloggaamisesta hieman vaikeaa. Nyt pääsin hetkeksi taas koneen ääreen. Eipä silti, on tässä taas ollut kaikenlaista muutenkin.
Ensi-iltakin lähestyy vajaan kahden viikon kuluttua. Ja nyt alkaa tämä jännitys, vaikka kaikki varmasti menee hyvin. Jännittää silti. Aina.

Olen läiskinyt kirjanmerkkejä koneelle asioista joihin pitäisi perehtyä tarkemmin. Siellä on mm. seuraavat asiat; Ranskalainen muoti 20-luvulta, persialainen runoilija Rumi 1200-luvulta, ja mykkäfilmien naiset, kuten Clara Bow. Nämä kiinnostavat juuri nyt. En osaa sanoa vielä miksi ja mihin tämä johtaa..

marraskuu

This is November for me; foggy and grey, but also strange interesting light; sunshine and deep dark sky at the same time.
I think last year we already had snow at this time. Now it´s too warm for that. I´m actually already waiting for snow, it makes so much more light. Even i know i will be fed up with it in couple of months.. I like winter, it´s just waaay too long here in the north.
How is your November..?
*
Hämmentävä marraskuu. Eikös viime vuonna tähän aikaan ollut jo lunta? En tiedä, mutta jotenkin jo kaipaan sitä valkoista valoa, narskuvaa hankea, valkeaa hiljaisuutta. Vaikka hyvin tiedänkin että kyllästyn siihen tyystin muutaman kuukauden kuluessa..
Talvi on mukava. Kunhan ymmärtäisi poistua ajoissa. Täällä pohjoisessa se on niin pahuksen pitkä..

Sunnuntai hetki. Ihan oma hetki. Nautin siitä nyt. Sain eilen kaunista postia, iloitsen siitä. Ja auringosta joka tänään pilkistää, ja Korsikasta asti tuoduista tuliais-mandariineista, ja tulppaaneista (jotka tuovat mieleen kevään, joka on jossain kamalan kaukana) ja siitä että kohta lähden ulos ja kuljen katuja hiljaa ihan itsekseni hetken.
Kaunista päivää sinne*

metsässä

 Greetings from the woods! It´s´very beautiful there at the moment. And foggy. We found some mushrooms and collected also quite some cones on our way back.

Today the sun shines since longer time. It makes such a different here in the city, hurrey! I have to catch some of that brightness before going to work at the theater.

Have a good day!
*
Terveisiä metsästä! Sielläpä on kovin kaunista juuri nyt. Eikä haittaa sade tai sumu. Löydettiin vielä suppilovahveroita ja kerättiin oikein urakalla käpyjä. Niistä tuo pieni ihminen tykkää.

Kaupungissa sade ja sumu saattaa tehdä päivästä vain entistä harmaamman. Mutta tänäänpä paistaa aurinko! Kyllä se vaan tuntuu ihan erilaiselta kaikki silloin kun on valoa. Juhuu, sininen taivas! Aurinko! Minun on saatava siitä myös osani ennen kuin menen teatterille töihin.

Valoisaa päivää sinne myös!

valoa

Here i am again. Haven´t had time or chance to wonder around in blog-world for a while.
My new play is keeping me busy during the days, and in the evening there is lots to do with little Supergirl. She is really super. Very curious, brave and active girl. Always on the move.

I still miss this tiny corner here, and all you blog-friends. Funny, eh? I mean, how well do we even know each others, but still.

The sun just came up on the roofs. Such a beautiful light, even it´s soon the end of October. Less and less light here in the North..
Have a sunny day you too!
*
Täällä ollaan. Uusi näytelmä vie mennessään, ja kotiin päästyäni Supertyttö pitää loppupäivän menosta huolen. Pää täynnä uutta ja tulevaa, isoja muutoksia tiedossa, ja nekin vie taas ajatuksia ja energiaa.
Eikä mulla ole oikein edes konetta tällä hetkellä, se on S.n käytössä, ja siksipä täällä blogissa on ollut aika hiljaista viime aikoina. Kumma juttu, kaipaan silti tätä maailmaa, ja niinpä niistin tästä lauantai-aamusta hetken livahtaa tänne.

Aurinko nousi juuri kattojen ylle. Miten kaunis valo vielä tämmöinen lokakuinen valo.
Valoisaa päivää sinne myös!

niitänäitä

Since we are back home (already 2 weeks now) i haven´t made any photos. So you have to look at these photos still from Montmajour.

My head is a bit empty now. I´m looking out from this window here. It´s foggy. I hear the ship horns from the sea. I cooked beetroots and i´m waiting for S. and Supergirl to come and eat with me.
I should read text from a new play we start to rehears on thursday. It´s a jump to unknown again. I like it.
*
Kotiinpaluun jälkeen en ole ottanut yhtään kuvaa. Siksipä täällä on edelleen kuvia Montmajourista.

Pää on vähän tyhjä. Istun tässä ja katselen ulos ikkunasta. Sumua. Mereltä kantautuu sumutorvien huuto. Keitin punajuuria ja odottelen nyt että S. ja Supertyttö tulevat syömään.
Pitäisi lukea tekstiä. Torstaina alkaa uuden näytelmän harjoitukset. Se on hurja hyppy taas, jonnekin, en tiedä vielä minne. Se tuntuu hyvältä.

task in Montmajour

We visited Montmajour Abbey outside of Arles. Very interesting place. Established already on 949. And then built up during several centuries. A place full of spirits and ghosts, i´m sure..
There was a very good art exhibition also i must say.

Anyway. i set up a task for myself. I must found a place which feels comfortable, a place where i want to stand for a while, listen and look and sense the atmosphere.
After sometime, i look on my right side, and what do i see?
Then i look on my left side, and what do i see?
Then i photograph my right side, and then my left side, and finally the spot i´m standing on.

Here is the result.

I felt more than these photos can tell, but what can i do. My camera is no ghost camera..
*
Arlesin ulkopuolella on todella kiinnostava vanha luostari Montmajour. Jos kuljette noilla main, poiketkaa sinne.
Se oli aikoinaan saari, jonne rakennettiin ensimmäiset luostarin perustukset v. 949. Sittemmin sitä on laajennettu rakennettu vuosisatojen saatossa. Kuuluisin se lienee kalliokiveen hakatuista haudoistaan 1000-1300-luvuilta.
Sellainen paikka kuitenkin, joka suorastaan kuhisee elettyä elämää. Niin paljon se on nähnyt ja kuullut, että seinät värisee.
Siellä oli muuten myös erittäin hyvä taidenäyttely sattumoisin samaan aikaan.

Asetin itselleni tehtävän:
Etsi paikka, jossa tuntuu hyvältä seistä hetki ja tunnustella mitä näkyy, kuuluu ja tuntuu. Seiso siinä niin kauan kuin hyvältä tuntuu.
Katso sitten mitä oikella puolella on?
Sen jälkeen mitä vasemmalla puolella on?
Ota sitten kuva sekä oikealta että vasemmalta puolelta, sekä siitä paikasta jossa seisot.

Ja tässä tulos.

Kohdassa missä seisoin, oli kiveen muodostunut painauma. Aivan kuin joku olisi vuosikymmeniä, vuosisatoja seisahtunut aina siihen samaan kohtaan ja hengitellyt hetken. Niin minäkin tein. Ja aistin paljon enemmän kuin mitä kuvat kertovat.