vuoden vanha

She is now 1-year old. Our tiny Supergirl. She is playing in a big cardboard box at the moment with her Tiger-friend.

This year went fast.
*
Hän on nyt vuoden vanha Supertyttö. Parhaillaan istuu omassa pahvilaatikossaan Tiikerin kanssa. Kurottelee pöydältä tavaroita ja kerää niitä laatikkoonsa.

Tämä vuosi meni nopeasti.

kaihoa

These days the sky is bright blue and sun is high. Geranium is in flower in the kitchen. On the window cills i planted violets and lavender. It smells so good! And invites all the buzz-buzz-bees from the neighborhood.

These warm sunny days also invites people to spend their time outside. I love that. Suddenly everybody are out. During the winter it is so silent everywhere.

I am biking around the city. Wondering why i feel a bit melancholic when the summer is coming. This is the first time ever. I don´t understand.
*
Näinä päivinä aurinko paistaa ja taivas on heleän sininen. Pelargonia kukkii keittiön ikkunalla, ikkunalaudalle istutin orvokkeja ja tuoksulaventelin. Voi miten se tuoksuukaan! Ja kerää kaikki pörriäiset meille hengailemaan..

Kaupunki on taas yhtäkkiä täynnä ihmisiä, kadut ja puistot ja torit. Missä nämä kaikki kesäihmiset piileskelevät pitkin talvea?
Poljen fillarilla pitkin Esplanadia, Bulevardia ja merenrantoja. Ja ensimmäistä kertaa tunnen oloni hieman surumieliseksi kesän saapuessa. En ymmärrä miksi?

kyllä se tästä

At the seaside, in the garden, checking our tiny house after the winter.
Green leaves in the trees just in few days. Birds starting to sing 3 am. Sun rising at the same time. This i call a spring.

And i have got a bit more sleep lately. That´s pretty nice feeling. Sleeping is, yes, very important thing to do.
*
 Merenrantahommia ja pihahommia, pienen tuvan tuuletusta. Eilen huomasin isot hiirenkorvat koivussa, vihreys poksahti parissa päivässä.

Olen myös hieman nukkunut. Huomattava ero siihen että en nuku. Nukkuminen on aika hyvä homma.

We are collecting wood from the shore. Carried by the sea. What will it be?
*
Keräämme meren tuomaa puuta rannasta. Mitähän siitä saisi? Kukkalaatikon? Puolikkaan terassia? Keinun?

playing

Welocome May. Spring and sun. We have been waiting for you.

Little Supergirl will turn one year old in this month. So funny. Time flies. At the same moment i have the feeling it has been a long year, so much has happened, and still it has gone so fast.

Spring makes me always a bit restless. I would like to go for a journey somewhere again. Even now is the best time to be here.
So let´s enjoy. Let´s make some little trips around the corner. We take coffee and blanket with us, we go to the park or to our studio, we eat chocolate cake and play we are on a trip.
*
Tervetuloa toukokuu. Kevät ja aurinko.
Tässä kuussa Supertyttö täyttää ensimmäisen vuotensa. Hämmentävää. Aika on todellakin suhteellista. Tähän vuoteen on mahtunut monia loputtomalta tuntuvia valvottuja öitä, mutta myös niin paljon onnellisia ohikiitäviä hetkiä, silmänräpäyksiä, yhtä aikaa lyhyt ja pitkä aika.
Rakas pieni ihminen.

Kevät saa minussa aina aikaan matkakuumeen. Katselen kaihoisasti laivojen perään, kuulostelen junia, kurkottelen lentokoneita, millähän pääsis ja minne? Vaikka nythän se paras aika täällä vasta alkaa. Hyvä olla täällä nyt. Tehdään pieniä retkiä lähimaastoon, leiriydytään työhuoneelle. Otetaan termariin kahvia, ja leikitään että ollaan matkalla kaukana jossain.

mind traveling

 For some reason i got this city in my mind again. I am thinking of it often, no idea why.
Maybe coffee which i drank this morning took me there. Or sound i heard from the window reminded me of the non stop beeb-beeb traffic of Ho Chi Minh City. Saigon. That´s where i travelled in my mind today.
Such a chaotic (or that´s how it looks like) noisy, crowded, loud city, where i felt myself so cosy and peaceful. Weird.

ps. i wonder how i managed to take photos from there, where the streets are empty..?
*
Mistä sekin nyt taas tuli että aloin kaipaamaan tähän kaupunkiin. (huomaan kaipaavani sinne usein, jostain kumman syystä.)
Oliko se kuppi mustaakin mustempaa kahvia, joka palautti minut mustan kahvin ääreen vilkkaan kadun varteen auringossa haalistuneen markiisin alle. Vai joku ääni ikkunasta, joka muistutti alati kohisevaa ja tööttäilevää liikennettä. Vai ihan vaan joku arkiväsymys, joka halusi karata hetkeksi kauas pois. Mistäpä sen tietää. Mielessäni matkasin silti taas Ho Chi Minh Cityyn, Saigoniin. Keskelle näennäisen kaaottista hyörinää, meteliä, tööttäilyä, hurinaa, kohinaa, yötä päivää elävää suurkaupunkia, jossa tunsin oloni äärimmäisen rauhalliseksi ja tyyneksi ja kotoisaksi.

ps. miten olenkin muuten onnistunut ottamaan sieltä kuvia joissa on tyhjiä katuja..?

meanwhile

Greetings from the cozy chaos. It has been quite busy lately. I have been working with interesting projects, which feels very good. The other thing which makes life good at the moment is, that the spring has finally, finally arrived to the north! Birds! Spring flowers in the park! The sun! People in the parks! Everybody smiling!

While i have been writing this, Supergirl has pulled out the books from the shelf, emptied one box full of pencils, tasted every pencil, played the guitar with her feet on the floor, and tried to put my socks on her head. It´s time for the evening bath now.
*
Kotikaaoksesta päivää. On pitänyt niin kiirettä etten ole tännekään hetkeen aikaan ehtinyt. Töitä pukkaa, ja hyvä niin.
On käynyt ihania ystäviä kylässä. On tullut yhtäkkiä kevät. Lokit, katupöly, kuiva asvaltti, krookukset ja skillat puistossa, ihmiset ulkona istumassa, jäätelökojut, katukahvilat, aurinko ja ihmisten hymyt. Ja minun talvitakki oli tänään niin liikaa.

Tätä kirjoittaessa Supertyttö on kiskonut kirjat takanani olevasta hyllystä, tyhjentänyt yhden laatikollisen kyniä lattialle, maistellut huolellisesti joka kynän läpi, polkenut ja rämpyttänyt kitaraa lattialla, ja sovitellut ympärillä lojuvia vaatteita päähänsä. Taitaa olla iltakylvyn paikka.