3 years bamarik

Guess what, i have been keeping on this blog for over 3 years now. Wow. And i thought i am a shortsighted person...

I am actually very happy about this kind of photo diary i have of my life. Without this blog, there wouldn´t be so many photos and memories from these years.

I want to thank you who have been visiting here! It is always a joy to read your comments, and also visit your blogs.
With the help of this blog world, i have also got to know some people in real life, and that is something very special.

So, for a little party i make a lottery, and if you want to take part of it, leave a comment please. I will send some surprise presents after 24.10.

ps. photos are from Paris from the trip about 3 years ago. i guess i have a bit fever for traveling again;)
*
Arvatkaa mitä, huomasin jokin aika sitten että olen pitänyt tätä blogia jo yli kolme vuotta. Ohoh. Sitä kai sietää jo hieman juhlistaa? Keräsin tähän kuvia vuosien takaa, ovat kaikki Pariisista, anteeksi vain. Matkakuume taitaa taas vaivata..

Blogin ansiosta olen onnistunut pitämään jonkinlaista kuvapäiväkirjaa omasta elämästäni. On itseasiassa hirmu kiva katsella nyt jo vuosia vanhoja kuvia ja muistella kaikkea tapahtunutta. Ilman tätä blogia monet noista kuvista ja muistoista olisi jo unohtunut. (ja etenkin kun sattui se ikävä kovalevyn tyhjennys operaatio jonka myötä tuhansia kuvia haihtui puf! bittiavaruuteen..)

Iso kiitos kuuluu teille jotka täällä vierailette! On aina ilo saada kommenttejanne ja tehdä myös vastavierailuja blogeihinne.
Blogin myötä olen päässyt myös tutustumaan paremmin joihinkin ihmisiin ihan oikeasti, ja siitä olen hyvin hyvin onnellinen.

Sen pitemmittä puheitta, yllätyspalkinnot odottavat arpajaisiin osallistujia. Jos siis haluat, jätä joku kommentti lootaan ja olet mukana arpajaisissa. Nostelen hatusta nimiä 24.10.
Hei vaan!

5 sanaa

Africa in my memory; it´s about light, colors, smells, tastes, feeling in the air. When i was a kid we lived there for couple of years. I can still remember the taste of a fresh papaya picked up from our own tree. I remember the smell of the ocean and the fishmarket. The soft air after monsoon. And the colors, brighter than anywhere else.

In the evenings i sometimes have to think how many others on this planet are brushing teeth at the same moment. And do they think about the others brushing teeth at the same moment? And if there are many people doing the same, and thinking the same, could one feel it some how? Like a collective touch?

Red is a difficult color for me. I hardly ever dress myself in to red, even i like it as a color. Wearing a red dress would make me feel i now need to say something very important.

I got some keywords from Kirjailijatar to write this post. If you also want to have some words, let me know i send you some!

*

Afrikka on se iso ja kaunis ja käsittämätön manner. Minä ymmärrän siitä pienen murusen verran, sen verran mitä kannan mukanani. 

Kun olin hyvin pieni, asuin siellä muutaman vuoden perheeni kanssa. Siltä ajalta minuun jäi osa Afrikan valosta. Muistan vieläkin miltä tuntuu ilma sadekauden jälkeen, miltä tuoksuu merellä ja kalatorilla, miltä kaskaat kuulostavat hämärän laskeuduttua, miltä maistuu oman puun papaija. Värit muistoissani ovat kirkkaat. Kirkkaammat kuin mistään muualta.

En enää ikinä aliarvioi tahdonvoimaa. Jos jotain niin sen olen oppinut. Eri asia onkin sitten tietää mitä tahtoo.

Iltaisin saatan miettiä kuinka moni muu harjaa hampaitaan samaan aikaan. Ja mahtaako joku jossain miettiä sitä samaa. Että kuinka moni muu? Ja jos on monta jotka harjaavat hampaitaan samaan aikaan ja miettivät niitä muita jotka tekevät täsmälleen samaa täsmälleen samaan aikaan, niin voiko sen jotenkin tuntea? Jonkinlaisen kollektiivisen kosketuksen?

Punainen on minulle vaikea väri. Vaikka pidän siitä kovasti, en osaa pukeutua punaiseen. Punainen mekko jotenkin huutaa huomiota. Ja jos pukeutuisin punaiseen mekkoon, minusta tuntuisi että täytyisi sanoa jotain tärkeää. 

Sain tämän kirjoittamiseen 5 sanaa Kirjailijattarelta. Jos haluat minulta sanoja, hihkaisen niin laitan tulemaan!

titeli-tom

These photos are here to remind, that yes, there was a day when the sun was shining. Even this week. Although now it´s just raining raining raining. And i am reading reading reading.

Would you have a book in your mind you would recommend to read?
What kind of books/ writers you like?

Writers who´s books i like, in random order; Tove Jansson, Hanif Kureishi, Siri Hustvedt, Zadie Smith, Peter Hoeg, Samuel Beckett, Anton Tsehov, Donna Tartt, Anna Gavalda, Mario Vargas Llosa, Raymond Chandler, Helena Sinervo and Elina Hirvonen for example.
Wow, that really was random. Writers from totally different times and genres.
*
Nämä kuvat ovat tässä todistamassa siitä aurinkoisesta päivästä, joka tiettävästi joskus on ollut. Sittemmin se onkin ollut enempi vähempi tätä sadetta. Tiri tiri tom.
Ja minä luen. Luen luen ja luen. Kohta loppuu lukemiset, mitä seuraavaksi?
Mikä kirja pitäisi lukea edes kerran tai kaksi? Onko sinulla joku lempikirja, tai lempikirjailijoita?

Listasin tähän siinä järjestyksessä kun mieleeni tuli kirjailijoita, joiden töistä kovasti pidän: Tove Jansson, Hanif Kureishi, Siri Hustvedt, Zadie Smith, Peter Hoeg, Samuel Beckett, Anton Tsehov, Donna Tartt, Anna Gavalda, Mario Vargas Llosa, Raymond Chandler, Helena Sinervo ja Elina Hirvonen.
Hahaa. Todella sekalainen sakki eri aikakausilta ja eri tyylilajeista. Ei se mitään.

No niin. Ja kun kerran sataa, menen tekemään nyt bataatti-porkkana-peruna-sosekeitttoa. Sitten taas lukemaan...

hiireilyä

I have been such a house mouse lately. Or how do you call somebody spending a lot of time at home? Not feeling so good, so just resting and reading a lot. Lately i just finished one book from Siri Hustvedt. Oh how i like her books!

And she cheered up my day by coming to the city.
*
Olen ollut oikea kotihiiri viime aikoina. Lukenut paljon. Siri Hustvedt on kyllä ihana kirjailija! Taas huokaan samaa.
Lattialla makoillessa tämä asuntokin näyttää ihan erilaiselta. Olen huomannut. Ja jonkun pitäisi ehkä siivota. Huomaan myös. Tänään tosin paistaa aurinko, silloin ei jaksa moiseen ryhtyä.

Hän piristi päivääni ilmestymällä kaupunkiin!

niitä näitä

Some random photos from my yesterday walk in the city.
And a song i recently fell in love with.
Have a good start for the week with it!
*
Niitä näitä kuvia eiliseltä kävelyretkeltäni pitkin kaupungin katuja. Sitä mitä teen mielelläni, niin kotona kuin muuallakin.
Ja hyvän viikon aloitukseksi laulu johon olen aivan lääpälläni.

here we go again

Oh dear. Tomorrow is a premiere day. In this point i´m always asking my self why? How come i ever got this idea to become an actress? I am so nervous, always, before premiere. Always.
But. When i finally get on the stage, after a while i start to enjoy, and then i remember why. It´s really a joy.

As a gift and a prize for myself, i ordered those beautiful Wrist Worms made by Sandra Juto. They are so super, and fit to my hands like they would have always been there. Thank you so much Sandra!
*
No niin, huomenna on sitten ensi-ilta. Tänään ennakko. Tässä vaiheessa yleensä mietin että miksi, voi miksi ryhdyinkään tähän hommaan. Aina jännittää. Ihan aina. Ei siitä mihinkään pääse.
Ja sitten kuitenkin, kun sinne lavalle asti pääsee, huomaan että sielläkin voi ihan kaikessa rauhassa hengittää. Ja jossain vaiheessa huomaan nauttivani koko hommasta ihan hulluna, ja mietin että niin, just tämän takia mä tähän ryhdyinkin.

Ensi-ilta lahjaksi itselleni tilasin Sandra Juton tekemät hirmuisen kauniit Wrist Wormit. Ranteenlämmittimet. Ne tulevatkin jo tarpeeseen. Täällä merenrannalla alkaa puhallella jo kunnon syystuulet.

somewhere there

I needed something else to think about (my head is full of theater at the moment). Here some photos from Cambodia last January-February.
I miss a bit the feeling of being on the road. Nothing else in my mind, just being there, going forwards, somewhere new place.
*
Kaipasin jotain muuta ajateltavaa. Pää on nyt niin täynnä näytelmää ja nurkan takana häämöttävää ensi-iltaa.
Niinpä kaivoin kuvia Kamputsan matkalta viime tammi-helmikuulta. En vieläkään tiedä miten tuon hämmentävän maan nimi oikeasti kirjoitetaan.
En oikein vieläkään tiedä mitä ajatella Kamputsasta, kokemus oli ristiriitainen ja hämmentävä ja huumaava. Mutta juuri nyt on vähän ikävä sinne. Ikävä matkalla oloa.
Sitä että ollaan tien päällä. Matkalla jonnekin. Ei tarvitse ajatella mitään muuta. Uusi paikka odottaa jossain tuolla. Vasta sitten kun sinne päästään, voidaan miettiä mitä seuraavaksi.