hiireilyä

I have been such a house mouse lately. Or how do you call somebody spending a lot of time at home? Not feeling so good, so just resting and reading a lot. Lately i just finished one book from Siri Hustvedt. Oh how i like her books!

And she cheered up my day by coming to the city.
*
Olen ollut oikea kotihiiri viime aikoina. Lukenut paljon. Siri Hustvedt on kyllä ihana kirjailija! Taas huokaan samaa.
Lattialla makoillessa tämä asuntokin näyttää ihan erilaiselta. Olen huomannut. Ja jonkun pitäisi ehkä siivota. Huomaan myös. Tänään tosin paistaa aurinko, silloin ei jaksa moiseen ryhtyä.

Hän piristi päivääni ilmestymällä kaupunkiin!

niitä näitä

Some random photos from my yesterday walk in the city.
And a song i recently fell in love with.
Have a good start for the week with it!
*
Niitä näitä kuvia eiliseltä kävelyretkeltäni pitkin kaupungin katuja. Sitä mitä teen mielelläni, niin kotona kuin muuallakin.
Ja hyvän viikon aloitukseksi laulu johon olen aivan lääpälläni.

here we go again

Oh dear. Tomorrow is a premiere day. In this point i´m always asking my self why? How come i ever got this idea to become an actress? I am so nervous, always, before premiere. Always.
But. When i finally get on the stage, after a while i start to enjoy, and then i remember why. It´s really a joy.

As a gift and a prize for myself, i ordered those beautiful Wrist Worms made by Sandra Juto. They are so super, and fit to my hands like they would have always been there. Thank you so much Sandra!
*
No niin, huomenna on sitten ensi-ilta. Tänään ennakko. Tässä vaiheessa yleensä mietin että miksi, voi miksi ryhdyinkään tähän hommaan. Aina jännittää. Ihan aina. Ei siitä mihinkään pääse.
Ja sitten kuitenkin, kun sinne lavalle asti pääsee, huomaan että sielläkin voi ihan kaikessa rauhassa hengittää. Ja jossain vaiheessa huomaan nauttivani koko hommasta ihan hulluna, ja mietin että niin, just tämän takia mä tähän ryhdyinkin.

Ensi-ilta lahjaksi itselleni tilasin Sandra Juton tekemät hirmuisen kauniit Wrist Wormit. Ranteenlämmittimet. Ne tulevatkin jo tarpeeseen. Täällä merenrannalla alkaa puhallella jo kunnon syystuulet.

somewhere there

I needed something else to think about (my head is full of theater at the moment). Here some photos from Cambodia last January-February.
I miss a bit the feeling of being on the road. Nothing else in my mind, just being there, going forwards, somewhere new place.
*
Kaipasin jotain muuta ajateltavaa. Pää on nyt niin täynnä näytelmää ja nurkan takana häämöttävää ensi-iltaa.
Niinpä kaivoin kuvia Kamputsan matkalta viime tammi-helmikuulta. En vieläkään tiedä miten tuon hämmentävän maan nimi oikeasti kirjoitetaan.
En oikein vieläkään tiedä mitä ajatella Kamputsasta, kokemus oli ristiriitainen ja hämmentävä ja huumaava. Mutta juuri nyt on vähän ikävä sinne. Ikävä matkalla oloa.
Sitä että ollaan tien päällä. Matkalla jonnekin. Ei tarvitse ajatella mitään muuta. Uusi paikka odottaa jossain tuolla. Vasta sitten kun sinne päästään, voidaan miettiä mitä seuraavaksi.

mentiin metsään

After last week i was really tired. First thought i have no energy for anything. But, we still went to the woods.
What a magical place it is. Once again i had to admit it. For the whole day we were walking and listening and smelling all that powerful nature around us. We had some tea and sandwiches with us, we   picked up lots of mushrooms and berries, one of us also went swimming in the forest lake.
It felt good. Really good.
*
Metsä on kumma paikka.
Viime viikon jälkeen olin kamalan väsynyt. Ajattelin että en jaksa mennä enkä ryhtyä yhtään mihinkään.
Mentiin kuitenkin, mentiin metsään. Rämmittiin koko päivä soilla ja sammaleilla. Juotiin teetä ja syötiin voileipiä ja kaurakakkuja. Kerättiin kori täyteen sieniä ja marjoja. Yksi kävi uimassakin.
Haistelin ja kuulostelin, tunnustelin metsää ja unohdin muun. Metsä teki hyvää.

¨^...^¨

Pheeew. Weekend here we come!

ps. will be humming this.
*
Viikonloppua ja pitkiä aamiaisia odotellessa..

ps. tätä hyräillen.

sadetta

"There is a jungle somewhere out there, and it´s raining in the jungle." I thought today, and wrote it down, cause it sounded so nice to me.

I ate tomato one day, and without thinking threw some tomato seeds in to a pot next to me. The seed started to grow, and now it´s reaching higher and higher with a help of a friend. Which is that other plant in the same pot. I think it looks quite cute how the tomato is holding on this Other Plant, who´s name i can´t remember.
*
"Jossain on viidakko ja viidakossa sataa." Ajattelin tänään, ja kirjoitin sen ihan ylös kesken harjoitusten, koska ajatus oli minusta niin kaunis.
Sade muuttaa niin merkitystään, riippuen ajasta ja paikasta. Mutta jos minulla kastuu jalat, hermostun helposti. Riippumatta ajasta ja paikasta.

Aivan vahingossa kukkaruukkuun ajatunut tomaatinsiemen on kasvanut jo jonnin verran pituutta ja ottaa tukea samassa purkissa asuvasta mikä-hänen-nimensä-nyt-onkaan-kasvista. Sekin on aika kaunista.