sunnuntai

Continents are moving, axis of the planet is changing. And still, one needs to go to the food market and clean the house. Wash some laundry and keep on dreaming.

We are waiting for the guests to come in the evening. And i want to wish you a very nice sunday*
*
Mannerlaatat liikkuvat, pallon akseli heilahtaa ja maat muuttavat paikkaa. Silti täytyy mennä kauppaan ja siivota. Pestä pyykkiä ja haaveilla.

Illalla tulee vieraita, on jynssättävä keittiön lattia. Joku saattaa päätyä sille tänä yönä nukkumaan.
Mukavaa sunnuntaita*

I saw today live stream how the sea crawled over the land in Japan, taking everything with him. Like it would have been from a scifi film, houses floating like empty sea shells on the waves.
Feeling helpless in the front of Nature. It´s so much stronger than any car or any bridge or any house man can build.
My thoughts are behind the seas.
*
Näin tänään helikopterikuvaa kuinka vesi vei maat ja mannut Japanissa. Se oli kuin tieteiselokuvasta, kaikki vain valui ja huuhtoutui mereen. Talot kelluivat kuin simpukat aaltojen päällä.
Tietä pitkin ajoi autoja, huusin tuhansien kilometrien päässä aja lujempaa, aja lujempaa! Sydän kurkussa. Joku ehti alta pois, aika moni ei.
Tuntuu pahalta.
Talouslehti arvioi jo, miten tämä vaikuttaa maailman pörssikursseihin. No.
On niin monta tapaa nähdä tätä samaa maailmaa.

*

Any hints for a good camera? I´m still looking for a new one..
Have a good day!
*
Vinkkejä uuden kameran ostoon? Nyt on haku kyseessä, tosi tarkoituksella. Nimim. Kameratonna on kurja olla.

kameratonna

I´m, still without camera. These photos i took one year ago in March.
S. is learning finnish, he is getting deeper in this funny language. Asking me questions, which i have no answers. I can talk finnish fluently, but i don´t know the grammar, heh.

This weekend will be dedicated to friends and good food.
I wish you a good weekend too!

ps. we updated tuutuutuu*
*
Olen edelleen kameraton. Suomenkielessä voi kyllä hienosti ilmaista asioita. Kameraton. Ilman kameraa.
S. opiskelee suomen kieltä, kysyy ja kyseenalaistaa. Miksi tämä on näin, miksei voi sanoa näin, mitä tämä tarkoittaa, mistä tämä muoto tulee?
Enkä osaa vastata. Se nyt vain on niin, en tiedä miksi, näin nyt vaan sanotaan. Tämä on kummallinen kieli.

Tänä viikonloppuna on tiedossa paljon ystäviä ja hyvää ruokaa. Toivottavasti myös pilkahdus auringosta.
Hyvää viikonloppua!

ps. uutta postia tuutuutuussa*

maaliskuu

One whistling bird woke me up for the first day of March. No idea what kind of bird is whistling like that. But it´s the first sign of spring when the birds start to sing again. (And whistle). I bought some flowers to celebrate that.
And took the camera to get fixed. Feels a bit funny without the camera. I´m so sure something extraordinary will happen just now when i don´t have it. Like five little birds singing and dancing on my window cill dressed up in carnival suits, snow man knocking on my door, triple rainbow rising in the sky with star storm. Something like that, you know..

ps. photos from Hanoi.
*
Maaliskuun ensimmäiseen päivään minut herätti viheltelevä lintu ikkunalaudalla. Tai se pikemminkin huikkaili sieltä, ei aavistustakaan mikä lintu huikkailee niin.
Ja näin ollaan jo maaliskuussa. Viheltävä lintu on varma kevään merkki. Ostin sen kunniaksi muutaman vaaleanvihreän oksaneilikan.
Kameran kiikutin korjaamolle. On hieman kädetön olo ilman kameraa. Tai siis että kädestä puuttuu jotain. Ja sellainen olo, että nyt varmasti tapahtuu jotain ennennäkemätöntä juuri sinä aikana kun ei ole kameraa. Kotikadullani makaa lohikäärme, taivaalle nousee viisinkertainen sateenkaari, steppaava kurkiparvi poikkeaa kylässä. Tai jotain sellaista, tiedättehän..

ps. kuvat Hanoista.

viime päivinä

Lately i have been in a city north and east from here. One great finnish writer lived there over 100 years ago, she is the one drawn on that house. We had a gig in the city theater, enjoyed the tour life for some days, ate muikku fish, the local speciality. Feels good to work again.

I have also been walking on the ice. It´s so beautiful at the moment. Sun is getting higher and higher day by day. I would like to show it to you too, but my camera broke down. Kennovika, in finnish. No idea what that means. It shows now just purple stripes. Hmm?
*
Olen käynyt keikalla kaupungissa josta Minna on kotoisin, hiihdellyt huopikkaissani pitkin kylänraittia, maistellut muikkuja ja punaviiniä hyvässä seurassa, näytellyt sydämeni kyllyydestä taas pitkästä aikaa.

Kevätaurinko nipistelee poskia mukavasti, kevääksi minä tätä jo kutsuisin? Olisin halunnut näyttää teille miltä näytti eilen merenjää, ihmisiä kuin muurahaisia vaeltamassa polkuja pitkin aurinkoon. Mutta kamerani hajosi. Kennovika. Mitä sekin tarkoittanee. Nyt se näyttää violetteja viiruja vain. Kaunista sekin, mutta käy pidemmän päälle yksitoikkoiseksi..

on the road

Two months is a short time. But it´s enough time to get used in traveling, and also to get even a bit tired to be on the road all the time.

We traveled over 3000 kilometers with the train and buses in Vietnam, Cambodia and Thailand. We woke up in many strange cities, and looked for the morning coffee, food and markets over and over again.

I like the feeling of being in a new city as a stranger. But after some time i also start to long for something that would stay with me, even for some days. Something stable. 

So i look for a cosy café where we can walk every morning to have a morning coffee. 

Feels good to see same faces already for the third time. The owner lady knows what we will have; two black coffees, fruits and yoghurt, banana pan cake. Old couple walks by the street exactly the same time every morning. For a while i´m part of this view, i´m part of this city and this environment. I belong here. 

Until we move again.

Many cafés and faces i still remember, i carry them with me. I wonder if somebody still remembers me, while i was passing by.

ps. tuutuutuu has some new sounds too.

*

Kaksi kuukautta on lyhyt aika. Mutta se on tarpeeksi pitkä aika että matkallaoloon ehtii tottua, ja jopa väsyä. 

Matkasimme yli 3000 kilometriä bussilla ja junalla Vietnamissa, Kamputseassa ja Thaimaassa. Heräsimme monessa vieraassa kaupungissa, etsimme kahvilat, ruokapaikat, torit ja markkinat aina uudestaan ja uudestaan.

Minä pidän siitä. Että olen vieras kaupungissa. Mutta ajan mittaan alan kaipaamaan jotain tuttua ja pysyvää alati vaihtuvaan maisemaan ja olotilaan. Ankkuroin itseni kulmakuppilaan jonne kävellään joka aamu kahville. Tuntuu hyvältä nähdä samat naamat jo kolmantena aamuna peräkkäin. Kahvilanpitäjä tuo aamiaisen pöytään kysymättä; kaksi mustaa kahvia, hedelmiä ja jugurttia, banaani-pannukakku. Sama vanha pariskunta kävelee joka päivä kahvilan ohi täsmälleen samaan aikaan, osaan jo odottaa. Hetken aikaa minä olen osa tätä maisemaa, minä kuulun johonkin. Kunnes sitten taas vaihdetaan kaupunkia.

Monet kasvot ja kahvilat jäävät silti mieleeni. Mietin, mahdoinko minä jäädä kenenkään mieleen ohikulkumatkallani.

ps. tuutuutuu soi myös uusin äänin.