*

Any hints for a good camera? I´m still looking for a new one..
Have a good day!
*
Vinkkejä uuden kameran ostoon? Nyt on haku kyseessä, tosi tarkoituksella. Nimim. Kameratonna on kurja olla.

kameratonna

I´m, still without camera. These photos i took one year ago in March.
S. is learning finnish, he is getting deeper in this funny language. Asking me questions, which i have no answers. I can talk finnish fluently, but i don´t know the grammar, heh.

This weekend will be dedicated to friends and good food.
I wish you a good weekend too!

ps. we updated tuutuutuu*
*
Olen edelleen kameraton. Suomenkielessä voi kyllä hienosti ilmaista asioita. Kameraton. Ilman kameraa.
S. opiskelee suomen kieltä, kysyy ja kyseenalaistaa. Miksi tämä on näin, miksei voi sanoa näin, mitä tämä tarkoittaa, mistä tämä muoto tulee?
Enkä osaa vastata. Se nyt vain on niin, en tiedä miksi, näin nyt vaan sanotaan. Tämä on kummallinen kieli.

Tänä viikonloppuna on tiedossa paljon ystäviä ja hyvää ruokaa. Toivottavasti myös pilkahdus auringosta.
Hyvää viikonloppua!

ps. uutta postia tuutuutuussa*

maaliskuu

One whistling bird woke me up for the first day of March. No idea what kind of bird is whistling like that. But it´s the first sign of spring when the birds start to sing again. (And whistle). I bought some flowers to celebrate that.
And took the camera to get fixed. Feels a bit funny without the camera. I´m so sure something extraordinary will happen just now when i don´t have it. Like five little birds singing and dancing on my window cill dressed up in carnival suits, snow man knocking on my door, triple rainbow rising in the sky with star storm. Something like that, you know..

ps. photos from Hanoi.
*
Maaliskuun ensimmäiseen päivään minut herätti viheltelevä lintu ikkunalaudalla. Tai se pikemminkin huikkaili sieltä, ei aavistustakaan mikä lintu huikkailee niin.
Ja näin ollaan jo maaliskuussa. Viheltävä lintu on varma kevään merkki. Ostin sen kunniaksi muutaman vaaleanvihreän oksaneilikan.
Kameran kiikutin korjaamolle. On hieman kädetön olo ilman kameraa. Tai siis että kädestä puuttuu jotain. Ja sellainen olo, että nyt varmasti tapahtuu jotain ennennäkemätöntä juuri sinä aikana kun ei ole kameraa. Kotikadullani makaa lohikäärme, taivaalle nousee viisinkertainen sateenkaari, steppaava kurkiparvi poikkeaa kylässä. Tai jotain sellaista, tiedättehän..

ps. kuvat Hanoista.

viime päivinä

Lately i have been in a city north and east from here. One great finnish writer lived there over 100 years ago, she is the one drawn on that house. We had a gig in the city theater, enjoyed the tour life for some days, ate muikku fish, the local speciality. Feels good to work again.

I have also been walking on the ice. It´s so beautiful at the moment. Sun is getting higher and higher day by day. I would like to show it to you too, but my camera broke down. Kennovika, in finnish. No idea what that means. It shows now just purple stripes. Hmm?
*
Olen käynyt keikalla kaupungissa josta Minna on kotoisin, hiihdellyt huopikkaissani pitkin kylänraittia, maistellut muikkuja ja punaviiniä hyvässä seurassa, näytellyt sydämeni kyllyydestä taas pitkästä aikaa.

Kevätaurinko nipistelee poskia mukavasti, kevääksi minä tätä jo kutsuisin? Olisin halunnut näyttää teille miltä näytti eilen merenjää, ihmisiä kuin muurahaisia vaeltamassa polkuja pitkin aurinkoon. Mutta kamerani hajosi. Kennovika. Mitä sekin tarkoittanee. Nyt se näyttää violetteja viiruja vain. Kaunista sekin, mutta käy pidemmän päälle yksitoikkoiseksi..

on the road

Two months is a short time. But it´s enough time to get used in traveling, and also to get even a bit tired to be on the road all the time.

We traveled over 3000 kilometers with the train and buses in Vietnam, Cambodia and Thailand. We woke up in many strange cities, and looked for the morning coffee, food and markets over and over again.

I like the feeling of being in a new city as a stranger. But after some time i also start to long for something that would stay with me, even for some days. Something stable. 

So i look for a cosy café where we can walk every morning to have a morning coffee. 

Feels good to see same faces already for the third time. The owner lady knows what we will have; two black coffees, fruits and yoghurt, banana pan cake. Old couple walks by the street exactly the same time every morning. For a while i´m part of this view, i´m part of this city and this environment. I belong here. 

Until we move again.

Many cafés and faces i still remember, i carry them with me. I wonder if somebody still remembers me, while i was passing by.

ps. tuutuutuu has some new sounds too.

*

Kaksi kuukautta on lyhyt aika. Mutta se on tarpeeksi pitkä aika että matkallaoloon ehtii tottua, ja jopa väsyä. 

Matkasimme yli 3000 kilometriä bussilla ja junalla Vietnamissa, Kamputseassa ja Thaimaassa. Heräsimme monessa vieraassa kaupungissa, etsimme kahvilat, ruokapaikat, torit ja markkinat aina uudestaan ja uudestaan.

Minä pidän siitä. Että olen vieras kaupungissa. Mutta ajan mittaan alan kaipaamaan jotain tuttua ja pysyvää alati vaihtuvaan maisemaan ja olotilaan. Ankkuroin itseni kulmakuppilaan jonne kävellään joka aamu kahville. Tuntuu hyvältä nähdä samat naamat jo kolmantena aamuna peräkkäin. Kahvilanpitäjä tuo aamiaisen pöytään kysymättä; kaksi mustaa kahvia, hedelmiä ja jugurttia, banaani-pannukakku. Sama vanha pariskunta kävelee joka päivä kahvilan ohi täsmälleen samaan aikaan, osaan jo odottaa. Hetken aikaa minä olen osa tätä maisemaa, minä kuulun johonkin. Kunnes sitten taas vaihdetaan kaupunkia.

Monet kasvot ja kahvilat jäävät silti mieleeni. Mietin, mahdoinko minä jäädä kenenkään mieleen ohikulkumatkallani.

ps. tuutuutuu soi myös uusin äänin.

there and back

Those three first pictures were the first things i saw in the morning just some days ago. They are from Bangkok.
Now we are back home in Helsinki. I look out from the window and it´s so bright. Sun is shining and we still have lots and lots of snow. It´s -20 degrees. It´s a bit different world here.
My head is full of images, thoughts and feelings from the last 2 months. I will share some with you, just need a bit time to adapt myself back to this northern rhythm ;)
*
Nuo kolme ensimmäistä kuvaa olivat ne kolme ensimmäistä asiaa jotka näin aamulla sängystä noustessani Bangkokissa. Ihan vain vielä muutama päivä sitten.
Nyt katson ikkunasta ulos kotona Helsingissä; voi tätä kirkkautta ja pohjolan valoa ja lumen määrää.
Iho ja keho mutisee vastalauseensa ulos mentäessä, vielä hetki sitten hikoiltiin kolmenkymmenen asteen helteissä, nyt pakkaudutaan pureviin pakkasiin.
Kaduilla on kovin rauhallista, liikenne verkkaista, linnut vielä vaitonaisia.
Pää täynnä kuvia, ajatuksia, tunnelmia. Niistä lisää kunhan saan taas kiinni tästä pohjoisen rytmistä ja hieman asetun ;)

same same but different

The topic is the topic for this country. Don´t have any idea where it has started, but you hear and see it every where.

Learning Cambodian rhythm.
Eating rice and noodles every day, drinking the coffee with ice.
Biking the bumpy dusty roads and washing the feet and the shoes as much as the locals.
Learned about the beliefs and the religion that runs every day life.
Seeing lots of poverty, but also people driving with their brand new Lexus-cars.
The smell of the country for me is incense and smoke.
The hussle and buzzle at the markets, alive chicken and ducks and jumping fish on the table. The last smile on the pig head at the meat desk.
Meeting many beautiful people, sharing a moment and learning new, every day.
I am, same same like i was when i left home, but different.
*
Tuo otsikon lausahdus "sama sama mutta eri", on tullut vastaan joka kylässä ja kaupungissa. Se lukee t-paidoissa ja se on tervehdyksen lisäksi ainoa jonka jokainen paikallinen tuntuu osaavan vieraalla kielellä. Ei aavistustakaan mistä se on lähtöisin, mutta jotain se kertoo tästä maasta ja ihmisistä.

Viime viikot olen opetellut Khmerien tavoille;

Olen oppinut ajamaan fillaria punaisena pöllyäviä monttuisia hiekkateitä.
Pesemään jalkojani ja kenkiäni ahkerasti.
Juomaan kahvini kylmänä ja jäillä.
Syömään riisiä ja nuudeleita aamusta iltaan.
Oivaltanut että tässä maassa elää paljon uskomuksia ja henkiä joista minulla ei ole kuin aavistus.
Nähnyt että täällä toisilla ei ole mitään ja toisilla on enemmän kuin paljon. Ihmiset kuitenkin antavat vähästään, hyvä kiertämään, sillä se kaikki tulee takaisin, niinkuin täällä päin uskotaan.
Kohtalo ja kuolleet henget johtavat monen ihmisen elämää. Joka kodin kulmalla on pieni kotialttari, jonka eteen tuodaan uutta teetä, tuoreita hedelmiä ja suitsukkeita päivittäin. Yksi tämän maan tuoksuista onkin minulle savu ja suitsukkeet.
Olen tottunut jo tungokseen ja meluun markkinoilla, eläviin kanoihin, ankkoihin ja hyppiviin kaloihin myyntipöydillä. Ainoa joka vielä saa minut hieman hätkähtämään on sian pään viimeinen hymy lihatiskillä.
Olen tavannut monta ihmistä jotka ovat jakaneet kanssani hetken ja antaneet oivalluksen. Olen sama kuin lähteissä, mutta kuitenkin eri.