viime päivinä

Lately i have been in a city north and east from here. One great finnish writer lived there over 100 years ago, she is the one drawn on that house. We had a gig in the city theater, enjoyed the tour life for some days, ate muikku fish, the local speciality. Feels good to work again.

I have also been walking on the ice. It´s so beautiful at the moment. Sun is getting higher and higher day by day. I would like to show it to you too, but my camera broke down. Kennovika, in finnish. No idea what that means. It shows now just purple stripes. Hmm?
*
Olen käynyt keikalla kaupungissa josta Minna on kotoisin, hiihdellyt huopikkaissani pitkin kylänraittia, maistellut muikkuja ja punaviiniä hyvässä seurassa, näytellyt sydämeni kyllyydestä taas pitkästä aikaa.

Kevätaurinko nipistelee poskia mukavasti, kevääksi minä tätä jo kutsuisin? Olisin halunnut näyttää teille miltä näytti eilen merenjää, ihmisiä kuin muurahaisia vaeltamassa polkuja pitkin aurinkoon. Mutta kamerani hajosi. Kennovika. Mitä sekin tarkoittanee. Nyt se näyttää violetteja viiruja vain. Kaunista sekin, mutta käy pidemmän päälle yksitoikkoiseksi..

on the road

Two months is a short time. But it´s enough time to get used in traveling, and also to get even a bit tired to be on the road all the time.

We traveled over 3000 kilometers with the train and buses in Vietnam, Cambodia and Thailand. We woke up in many strange cities, and looked for the morning coffee, food and markets over and over again.

I like the feeling of being in a new city as a stranger. But after some time i also start to long for something that would stay with me, even for some days. Something stable. 

So i look for a cosy café where we can walk every morning to have a morning coffee. 

Feels good to see same faces already for the third time. The owner lady knows what we will have; two black coffees, fruits and yoghurt, banana pan cake. Old couple walks by the street exactly the same time every morning. For a while i´m part of this view, i´m part of this city and this environment. I belong here. 

Until we move again.

Many cafés and faces i still remember, i carry them with me. I wonder if somebody still remembers me, while i was passing by.

ps. tuutuutuu has some new sounds too.

*

Kaksi kuukautta on lyhyt aika. Mutta se on tarpeeksi pitkä aika että matkallaoloon ehtii tottua, ja jopa väsyä. 

Matkasimme yli 3000 kilometriä bussilla ja junalla Vietnamissa, Kamputseassa ja Thaimaassa. Heräsimme monessa vieraassa kaupungissa, etsimme kahvilat, ruokapaikat, torit ja markkinat aina uudestaan ja uudestaan.

Minä pidän siitä. Että olen vieras kaupungissa. Mutta ajan mittaan alan kaipaamaan jotain tuttua ja pysyvää alati vaihtuvaan maisemaan ja olotilaan. Ankkuroin itseni kulmakuppilaan jonne kävellään joka aamu kahville. Tuntuu hyvältä nähdä samat naamat jo kolmantena aamuna peräkkäin. Kahvilanpitäjä tuo aamiaisen pöytään kysymättä; kaksi mustaa kahvia, hedelmiä ja jugurttia, banaani-pannukakku. Sama vanha pariskunta kävelee joka päivä kahvilan ohi täsmälleen samaan aikaan, osaan jo odottaa. Hetken aikaa minä olen osa tätä maisemaa, minä kuulun johonkin. Kunnes sitten taas vaihdetaan kaupunkia.

Monet kasvot ja kahvilat jäävät silti mieleeni. Mietin, mahdoinko minä jäädä kenenkään mieleen ohikulkumatkallani.

ps. tuutuutuu soi myös uusin äänin.

there and back

Those three first pictures were the first things i saw in the morning just some days ago. They are from Bangkok.
Now we are back home in Helsinki. I look out from the window and it´s so bright. Sun is shining and we still have lots and lots of snow. It´s -20 degrees. It´s a bit different world here.
My head is full of images, thoughts and feelings from the last 2 months. I will share some with you, just need a bit time to adapt myself back to this northern rhythm ;)
*
Nuo kolme ensimmäistä kuvaa olivat ne kolme ensimmäistä asiaa jotka näin aamulla sängystä noustessani Bangkokissa. Ihan vain vielä muutama päivä sitten.
Nyt katson ikkunasta ulos kotona Helsingissä; voi tätä kirkkautta ja pohjolan valoa ja lumen määrää.
Iho ja keho mutisee vastalauseensa ulos mentäessä, vielä hetki sitten hikoiltiin kolmenkymmenen asteen helteissä, nyt pakkaudutaan pureviin pakkasiin.
Kaduilla on kovin rauhallista, liikenne verkkaista, linnut vielä vaitonaisia.
Pää täynnä kuvia, ajatuksia, tunnelmia. Niistä lisää kunhan saan taas kiinni tästä pohjoisen rytmistä ja hieman asetun ;)

same same but different

The topic is the topic for this country. Don´t have any idea where it has started, but you hear and see it every where.

Learning Cambodian rhythm.
Eating rice and noodles every day, drinking the coffee with ice.
Biking the bumpy dusty roads and washing the feet and the shoes as much as the locals.
Learned about the beliefs and the religion that runs every day life.
Seeing lots of poverty, but also people driving with their brand new Lexus-cars.
The smell of the country for me is incense and smoke.
The hussle and buzzle at the markets, alive chicken and ducks and jumping fish on the table. The last smile on the pig head at the meat desk.
Meeting many beautiful people, sharing a moment and learning new, every day.
I am, same same like i was when i left home, but different.
*
Tuo otsikon lausahdus "sama sama mutta eri", on tullut vastaan joka kylässä ja kaupungissa. Se lukee t-paidoissa ja se on tervehdyksen lisäksi ainoa jonka jokainen paikallinen tuntuu osaavan vieraalla kielellä. Ei aavistustakaan mistä se on lähtöisin, mutta jotain se kertoo tästä maasta ja ihmisistä.

Viime viikot olen opetellut Khmerien tavoille;

Olen oppinut ajamaan fillaria punaisena pöllyäviä monttuisia hiekkateitä.
Pesemään jalkojani ja kenkiäni ahkerasti.
Juomaan kahvini kylmänä ja jäillä.
Syömään riisiä ja nuudeleita aamusta iltaan.
Oivaltanut että tässä maassa elää paljon uskomuksia ja henkiä joista minulla ei ole kuin aavistus.
Nähnyt että täällä toisilla ei ole mitään ja toisilla on enemmän kuin paljon. Ihmiset kuitenkin antavat vähästään, hyvä kiertämään, sillä se kaikki tulee takaisin, niinkuin täällä päin uskotaan.
Kohtalo ja kuolleet henget johtavat monen ihmisen elämää. Joka kodin kulmalla on pieni kotialttari, jonka eteen tuodaan uutta teetä, tuoreita hedelmiä ja suitsukkeita päivittäin. Yksi tämän maan tuoksuista onkin minulle savu ja suitsukkeet.
Olen tottunut jo tungokseen ja meluun markkinoilla, eläviin kanoihin, ankkoihin ja hyppiviin kaloihin myyntipöydillä. Ainoa joka vielä saa minut hieman hätkähtämään on sian pään viimeinen hymy lihatiskillä.
Olen tavannut monta ihmistä jotka ovat jakaneet kanssani hetken ja antaneet oivalluksen. Olen sama kuin lähteissä, mutta kuitenkin eri.

paratiisi

The island... well, it was a paradise*
The color of the sea and the sand, so pure and clear. Four little fishermen villages, some bungalow villages, a jungle in the middle and between full of different kinds of flora and fauna. It was beautiful. And simple without electricity and other stuff. I hope it will also stay a bit like that, there are not so many that kind of places any more left in this planet...

Oh and the bugs, yep, there were some. As room mates we had some big and a bit bigger spiders, but they were totally harmless. Also one scorpion we met. But there was actually nothing to be worried about. As long as one just watched a bit where to put the feet;)

ps. tuutuutuu
*
Saari oli paratiisi.
Uimme kirkkaan vihreässä meressä lentokalojen kanssa, keskustelimme valkoisella rannalla rapujen kielellä, teimme kävelyretkiä saaren neljään pieneen kalastajakylään, tutkimusmatkoja viidakkoon, joka pääosin hallitsi saarta.
Viidakko oli vihreä, vehreä ja täynnä elämää. Apinoita, lintuja, pieniä kissaeläimiä, joitain hyppiviä oravankaltaisia, liskoja, hämähäkkejä, skorpioneja, käärmeitä.. Kovin montaan ötökkään ei (onneksi) törmätty. Hämähäkkejä meillä oli kämppäkavereina eri kokoisia, mutta ne olivat täysin harmittomia. Myös iso violetinvivahtava gekko saapui aina öisin katonrajaan keikkumaan. Ja ulkovessassa tervehti iso sammakko.

Täytyy vain toivoa että elämä siellä säilyy jokseenkin samanlaisena myös tulevaisuudessa. Tuollaisia paikkoja ei enää kovin montaa ole tällä pallolla. Matka sinne kestää useita tunteja veneellä hieman tuulen suunnasta riippuen. Siellä ei ole sähköä eikä muitakaan "mukavuuksia", makeaa vettä riittää juotavaksi, muttei aina peseytymiseen asti. Elämä on yksinkertaista, mutta siellä on kaikki. Ja niin kaunista.

ps. tuutuutuu

saarelle

We are heading to an island. No electricity, no net for a while. We stay maybe few days, maybe longer. Let´s see. Let´s see also how i can do with the bugs;)

Before we go we will still make a post to tuutuutuu.

Take care!
*
Huomenna otamme paatin saarelle. Hyvästit sähkölle, netille ja muille luksustuotteille. Viivymme päivän pari tai pidempään. Saa nähdä nyt. Riippuu myös hieman ötököistä;)

Ennen saarelle lähtöä laitamme myös lisää ääntä ja kuvaa tuutuutuu-blogiin.

Voikaatten hyvin!

Cambodia

 I´m writing this on a terrace surrounded by lots of green, bougainville, palm trees, many others i don´t know. I can hear different birds chatting and chirping, somebody fixing the roof, i can see kids running to the school in their white and blue uniforms, i can feel soft wind blowing, promising a warm day.

This country has a rough history, but it´s very beautiful. And the people are friendly. I want to get to know this place better.

Something new also in tuutuutuu.
*
Kirjoitan tätä aamulla tämän talon terrassilla, ympärillä paljon vihreää josta tunnistan vain palmupuut ja ihmeköynnöksen. Lapsia juoksee ohi kohti koulua sinivalkoisine univormuineen. Joku korjaa kattoa, naputtelee, kymmenet linnut laulavat kielellä jota en osaa. Lempeä tuuli lupailee lämmintä päivää.

Tiedän Kamputsasta vielä vähän. Lähinnä sen traagisen historian. Mutta haluan oppia tuntemaan enemmän tästä karun kauniista maasta jonka ihmiset hymyilevät.

Jotain uutta myös tuutuutuussa.