paratiisi

The island... well, it was a paradise*
The color of the sea and the sand, so pure and clear. Four little fishermen villages, some bungalow villages, a jungle in the middle and between full of different kinds of flora and fauna. It was beautiful. And simple without electricity and other stuff. I hope it will also stay a bit like that, there are not so many that kind of places any more left in this planet...

Oh and the bugs, yep, there were some. As room mates we had some big and a bit bigger spiders, but they were totally harmless. Also one scorpion we met. But there was actually nothing to be worried about. As long as one just watched a bit where to put the feet;)

ps. tuutuutuu
*
Saari oli paratiisi.
Uimme kirkkaan vihreässä meressä lentokalojen kanssa, keskustelimme valkoisella rannalla rapujen kielellä, teimme kävelyretkiä saaren neljään pieneen kalastajakylään, tutkimusmatkoja viidakkoon, joka pääosin hallitsi saarta.
Viidakko oli vihreä, vehreä ja täynnä elämää. Apinoita, lintuja, pieniä kissaeläimiä, joitain hyppiviä oravankaltaisia, liskoja, hämähäkkejä, skorpioneja, käärmeitä.. Kovin montaan ötökkään ei (onneksi) törmätty. Hämähäkkejä meillä oli kämppäkavereina eri kokoisia, mutta ne olivat täysin harmittomia. Myös iso violetinvivahtava gekko saapui aina öisin katonrajaan keikkumaan. Ja ulkovessassa tervehti iso sammakko.

Täytyy vain toivoa että elämä siellä säilyy jokseenkin samanlaisena myös tulevaisuudessa. Tuollaisia paikkoja ei enää kovin montaa ole tällä pallolla. Matka sinne kestää useita tunteja veneellä hieman tuulen suunnasta riippuen. Siellä ei ole sähköä eikä muitakaan "mukavuuksia", makeaa vettä riittää juotavaksi, muttei aina peseytymiseen asti. Elämä on yksinkertaista, mutta siellä on kaikki. Ja niin kaunista.

ps. tuutuutuu

saarelle

We are heading to an island. No electricity, no net for a while. We stay maybe few days, maybe longer. Let´s see. Let´s see also how i can do with the bugs;)

Before we go we will still make a post to tuutuutuu.

Take care!
*
Huomenna otamme paatin saarelle. Hyvästit sähkölle, netille ja muille luksustuotteille. Viivymme päivän pari tai pidempään. Saa nähdä nyt. Riippuu myös hieman ötököistä;)

Ennen saarelle lähtöä laitamme myös lisää ääntä ja kuvaa tuutuutuu-blogiin.

Voikaatten hyvin!

Cambodia

 I´m writing this on a terrace surrounded by lots of green, bougainville, palm trees, many others i don´t know. I can hear different birds chatting and chirping, somebody fixing the roof, i can see kids running to the school in their white and blue uniforms, i can feel soft wind blowing, promising a warm day.

This country has a rough history, but it´s very beautiful. And the people are friendly. I want to get to know this place better.

Something new also in tuutuutuu.
*
Kirjoitan tätä aamulla tämän talon terrassilla, ympärillä paljon vihreää josta tunnistan vain palmupuut ja ihmeköynnöksen. Lapsia juoksee ohi kohti koulua sinivalkoisine univormuineen. Joku korjaa kattoa, naputtelee, kymmenet linnut laulavat kielellä jota en osaa. Lempeä tuuli lupailee lämmintä päivää.

Tiedän Kamputsasta vielä vähän. Lähinnä sen traagisen historian. Mutta haluan oppia tuntemaan enemmän tästä karun kauniista maasta jonka ihmiset hymyilevät.

Jotain uutta myös tuutuutuussa.

hello and tuutuutuu

It´s soon time to thank you and good bye for Vietnam, and continue the journey towards Cambodia.
I will remember the early awakenings in the train, mountains and the rivers, rice fields, little villages where we biked thru, the dogs and the chicken running free, rowing competition by the river, fresh fruits, salesmen and women shouting loud on their bikes, waking up 4.30 am for the munk banging a bell, motorbikes and tuutuuts...

This trip is a full of sounds. We decided to make something together, and tuutuutuu is our new blog. It´s about this journey, and it´s also about the soundscapes. You can see and listen more here!
(some more posts will be coming...)
*
Pian on aika kiittää ja kumartaa Vietnamille ja jatkaa matkaa kohti Kamputsaa.
Vielä tuoreena muistissa aikaiset heräämiset junassa matkalla uuteen paikkaan, vuoret ja joet ja riisipellot. Pienet kylät joiden halki poljimme pyörällä, koirat ja kanat jotka juoksentelivat jaloissa niin kylissä kuin kaupungissakin, soutukilpailu joen varrella, tuoreet hedelmät, äänekkäästi huutavat kulkukauppiaat polkupyöriensä selässä, herääminen 4.30 aamuvarhain munkin soittaessa kelloa makuuhuonetta vastapäätä, moottoripyörät ja tuutuut..

Tämä matka on täynnä uudenlaisia äänimaisemia. Sitä varten perustimme tuutuutuu-blogin. Ääniä ja maisemia voit tulla kurkkaamaan täältä.
(sinne on tulossa pikku hiljaa lisää postauksia..)

uutta kohti

Ho Chi Minh City. Big, loud, hot and crowded. For every square meter here is 9 people.
We have a little hotel, like a tower, uppest floor. Walls are plastic, you can see light coming thru them. I kind of like it. In back home this wouldn´t be possible, too cold..
Hot water we don´t have, but it doesn´t matter, as the sun warms the skin, the skin warms the water.
The best breakfast for me; fresh fruits with yoghurt, black coffee and a fresh mango juice. What could one ask for more.

I wish you lots of peace, love and harmony for the New Year!
*
Ho Chi Minh City. Kuuma, iso ja äänekäs. Neliömetriä kohden täällä on 9 ihmistä.
Meillä on tornimaisen pikkuhotellin ylin kerros, seinät muovia, valo siivilöityy läpi. Pidän siitä. Lämmintä vettä ei ole, mutta aurinko lämmittää ihon, iho veden.
Maaiman paras aamiainen; tuoreita hedelmiä ja jugurttia, paksua kahvia ja vastapuristettu mangomehu. Voiko sitä elämältä enempää pyytää.

Rauhaa ja rakkautta, iloa ja onnea uudelle vuodelle ihan jokaiselle!

where am i

From Hanoi to more south, slowly with the train and the bus. It takes time. The journey is long, and there are many mountains, rivers, rice fields, villages with little dogs and chicken on the way.
I am amazed, this is a different world. I´m trying to listen and observe and learn something about it.
It smells like incense, smoked meet on the streets, something green on the market, the sea.
The colors are deep red, yellow and green.
It sounds like the motorbikes, diverse tuut tuuts, beautifully singing birds, megafones.
The air is soft, coffee is good, and i already have flea bites in my butt.
*
Hanoista hiljalleen junalla ja bussilla alas pitkin rannikkoa. Matkanteko on hidasta. Väliin mahtuu monta vuorta, jokea, riisipeltoa, pientä kylää koirineen ja kanoineen. Väliin on parempi ettei katso ulos bussin ikkunasta kun mutkitellaan kapeaa vuoristotietä ylös ja alas.
Vasta 2 viikkoa matkalla, 6 viikkoa edessä. Väliin mietin missä oikein olen, mitä minä täällä teen. Yritän ymmärtää, kait. Jotain tästä toisenlaisesta maailmasta. Raahaan rinkkaa selässäni, katselen ja kuuntelen, ihmettelen.
Tuoksuina suitsukkeet, kadulla grillattu liha, jokin vihreä torilla jota en tunnista, meri.
Väreinä punainen, keltainen ja vihreä. Kaikki tummina, kirkkaina, puhtaina.
Ääninä moottoripyörät, monimuotoiset tööttäykset, taitavasti laulavat linnut häkeissä ja vapaina, ohiajavat myyjät jotka kauppaavat tuotteitaan megafoneilla. Kaikki on joka tavalla äänekkäämpää kuin pohjoisessa.
Ilma lämmin ja kostea. Hiukset tuntuvat hassuilta. Kahvi on paksua ja hyvää. Kirpunpuremia minulla on jo. Lyhdyt ovat silkkiä, ei paperia. Mikään katu ei ole ehjä.

Hanoi rocks

Greetings from this noisy city, which i would describe with a word tuut-tuut! I f i would need to pick one.
It´s about motorbikes, everywhere. Beeping and rolling and running around like a horse herd. Still, everything works.

Life is rolling on the streets every ways in this city. Can´t say where goes the line between private and public. Or if there is one.
Doors and wondows open, taking the chairs and the tables to the street, cooking, eating, washing dishes, cutting hair and the toe nails in the streets. That´s the way of living here.

Tomorrow we take the night train to more south. Journey continues..

I wish you beautiful days!
*
Pikaiset terveiset kaupungista, jota kuvailisin sanalla tööt-tööt! jos pitäisi yksi valita.
Hallitsevinta on liikenne, joka ensi vaikutelmana tuntui täydelliseltä kaaokselta, mutta sittemmin osoittautuikin soljuvaksi ja jollain kumman tavalla toimvaksi.

Elämä vyöryy kaduille, niille levitetään pienet muovituolit ja -pöydät, kaduilla laitetaan ruokaa, syödään ja tiskataan. Kadulla pelataan, pestään hiukset ja laitetaan varpaankynnet. Yksityisen ja julkisen raja on minulta tässä kaupungissa hukassa jossa tullaan liki ja lähelle. Äänet, katseet, kosketukset, niitä ei pääse pakoon. Ei se vielä ahdista, vaikka hieman hämmentääkin.
Huomenna otamme yöjunan etelämmäs, matka jatkuu..

Lähetän täältä paljon terveisiä teille kaikille!