From Hanoi to more south, slowly with the train and the bus. It takes time. The journey is long, and there are many mountains, rivers, rice fields, villages with little dogs and chicken on the way.
I am amazed, this is a different world. I´m trying to listen and observe and learn something about it.
It smells like incense, smoked meet on the streets, something green on the market, the sea.
The colors are deep red, yellow and green.
It sounds like the motorbikes, diverse tuut tuuts, beautifully singing birds, megafones.
The air is soft, coffee is good, and i already have flea bites in my butt.
*
Hanoista hiljalleen junalla ja bussilla alas pitkin rannikkoa. Matkanteko on hidasta. Väliin mahtuu monta vuorta, jokea, riisipeltoa, pientä kylää koirineen ja kanoineen. Väliin on parempi ettei katso ulos bussin ikkunasta kun mutkitellaan kapeaa vuoristotietä ylös ja alas.
Vasta 2 viikkoa matkalla, 6 viikkoa edessä. Väliin mietin missä oikein olen, mitä minä täällä teen. Yritän ymmärtää, kait. Jotain tästä toisenlaisesta maailmasta. Raahaan rinkkaa selässäni, katselen ja kuuntelen, ihmettelen.
Tuoksuina suitsukkeet, kadulla grillattu liha, jokin vihreä torilla jota en tunnista, meri.
Väreinä punainen, keltainen ja vihreä. Kaikki tummina, kirkkaina, puhtaina.
Ääninä moottoripyörät, monimuotoiset tööttäykset, taitavasti laulavat linnut häkeissä ja vapaina, ohiajavat myyjät jotka kauppaavat tuotteitaan megafoneilla. Kaikki on joka tavalla äänekkäämpää kuin pohjoisessa.
Ilma lämmin ja kostea. Hiukset tuntuvat hassuilta. Kahvi on paksua ja hyvää. Kirpunpuremia minulla on jo. Lyhdyt ovat silkkiä, ei paperia. Mikään katu ei ole ehjä.