neljättä käy

So, it´s December, Joulukuu in finnish. Joulu is christmas in finnish, kuu means the moon and the month.
I don´t have a christmas calendar, but luckily Hanna made one. I have to check it every day. Hanna made also super cards, you can see them also in the picture above. (as also part of me in long johns and woolen socks, my basic outfit at the moment..)

We were in opening yesterday. If you remember this? That work which was then filmed is now shown in a gallerie (this link only in finnish, sorry). It was very exciting to see it! And it looked very good.

Pheew, so many thoughts and things in my mind now. I better start working. Have a good saturday!
*
No niin, se on sitten joulukuu. Minulla ei ole kalenteria, siksipä olenkin jo päivissä sekaisin. Paitsi että Hannan tekemää kalenteria käyn aina kurkkimassa täällä. Hanna on tehnyt myös hirmu hienoja kortteja. Niitä on tuossa alimmassa kuvassa (kuin myös pätkä meikäläistä pitkissä kalsareissa ja villasukissa, viime päivien haute couture.)

Eilen oli yhdet avajaiset. Jos muistat nämä? Se työ mitä silloin kuvattiin on nyt näytillä täällä. Jännitti ihan kauheasti kun en ollut mitään nähnyt materiaalista etukäteen, mutta hienolta näytti!

En oikein osaa kirjoittaa mitään kun päässä käy sellainen suhina kaikista ajatuksista ja toimitettavista asioista. Täytynee siis kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Mukavaa lauantaita!

it is there

It´s proved now, the sun is somewhere there, even it stays very low in the horizon.
We made a little trip yesterday, results; 1 table and 5 chairs, cake made by my mother, felt shoes (have to show them to you later), frozen fingers and some photos of the northern sun.
*
Todistetusti aurinko on siellä jossain, vaikka kovin laiskasti nippa nappa taivaalle jaksaa noustakaan.
Teimme eilen pienen retken, saaliiksi saimme pöydän ja 5 tuolia (pientä laittoa vaille..), äidin tekemää kakkua, huopikkaat (niistä lisää myöhemmin), huurteisia puita, kohmeiset sormet ja pari kuvaa horisontissa kelluvasta ihmeestä nimeltä aurinko.

talvinen raportti

We went to the seaside at our little house. On the way we saw a hut built next to the sea, a very cosy looking one.
But pity for that bird house, it fell with the tree, just in the front of our cottage. Have to look for another place for it. There is still time, birds will come back in the spring..
I was actually wondering why haven´t that swan family moved to the south yet. Can you see them in the last photo? 2 adults and 4-5 kids. It´s getting really cold here..
*
Pakkanen paukuttelee (henkseleitään?). Väki kaivautuu koloihinsa, kuka minnekin; kallion koloon, kelopuun koloon, matalaan majaan merenrantaan.. Kääriydytään viltteihin ja peittoihin ja tilkitään ikkunat. Meillä tosin ikkunoista puhkuu viima niin että korvat lepattaa.

Miksei joutsenperhe ole muuttanut vielä etelään? Miten kova on täytynyt sen tuulen olla joka on kaatanut vanhan vahvan koivun juurineen rannasta? Missä myyrät asuvat kun routa jäätää maan? Tai kastemadot?
Eikö oravilla palellu varpaat? Missä lokit nukkuvat?

singing in the snow

This is a happy mood post. I am in a very happy mood. Just met a dear friend and we had nice time together.
Fot the happy mood there are happy mood photos too; a french bun, stairs in Paris and a rose wall from the island.
It´s snowing like in a glass ball. You know those shaky ones? I put some lunch seeds for the birds on the window cill.
*
Tämä on nyt tällainen hyvän olon posti. Tuli niin hyvä mieli kun tapasin ihanan C:n. Siksipä kuviin tulivat mukaan myös ranskalainen pulla, portaat Pariisissa ja ruusun värinen seinä saaressa. Kun ajattelen ystävääni nyt, tulee hänestä tuo väri mieleen.

Katselen ikkunasta ulos ja näyttää siltä että asumme ravistettavassa lasipallossa. Lunta tuiskuaa joka suunnasta ja paljon.
Talitintit kävivät taas ikkunan takana vaatimassa palvelua, laitoin kourallisen auringonkukan siemeniä ikkunalaudalle. Valmiiksi kuorittuja. Ne ovat täysin piloille hemmoteltuja.

snow music

I actually wanted to write about snow. It came yesterday. But i´m thinking of music, and how strong, personal and important it is.
There are different songs for different moods. Songs that give the power, songs that calm me down, songs that take me somewhere far away.
Some songs i can listen over and over again, never getting tired on them. This is one of them. The video is also so cute.
*
Minun piti kirjoittaa lumesta. Se satoi eilen. Mutta ajattelenkin musiikkia. Ja sitä miten henkilökohtaista, voimakasta ja tärkeää se on.
Arkailen puhua lempimusiikistani, niistä lauluista ja kappaleista jotka vievät mukanaan, nostavat ihokarvat pystyyn, keinuttavat jonnekin toisaalle.
Vieläkin muistan miten lukiossa eräs poika teilasi lempibändini musiikin totaalisesti, se tuntui fyysisesti pahalta, niinkuin minulta olisi viety jotain arvokasta.
On niin paljon hienoa musiikkia maailmassa. On voimalauluja, on lauluja joita en pysty enää kuuntelemaan koska niihin liittyy niin paljon. On lauluja joihin en kyllästy koskaan. Tämä on yksi niistä. Videokin on aivan ihana.

Pariisi ja äiti

This trip to Paris was an autumn trip for me and my mother. Once a year we have done little trips just the two of us. Since some years now. I feel it very important to have this time with my mother. To have time to talk, change thoughts, some where else, see and feel things together, as two grown ups, as a mother and a daughter.
We also cry and we laugh, we make jokes, we argue, we get tired, we have fun.
I know i´m lucky to be able to do all this with my mother.
*
Pariisin retki oli äidin ja minun syysretki. Jo joitakin vuosia olemme lähteneet yhdessä pienelle matkalle, syysretkelle, vain me kaksi.
Pieniä tärkeitä retkiä lähelle ja kauas, maantieteellisesti, ajallisesti, fyysisesti. Miten minä muistan, miten sinä muistat. Miten me olemme kokeneet samat asiat eri tavalla, mitä me koemme ja ajattelemme nyt.
On aikaa puhua, olemme toisaalla, jaamme tämän hetken, muistelemme, nauramme ja itkemme. Kujeilemme, kiukuttelemme, mökötämme, väsymme, vitsailemme, sovimme, olemme. Äiti ja tytär, kaksi aikuista, kaksi samaa ja kuitenkin eri.

"Miten kaikki toistuu", huokaa äitini puoliääneen mökötettyämme hetken toisillemme.
"Mikä toistuu?"
"Kaikki. Muistan miten minulla meni joskus hermot oman äitini kanssa, se sama mihin sinä hermostut. Kaikki toistuu."

Paris II

Autumn in Paris. Like a rest after a big party. So silent, so calm, so beautiful. On the park avenue just me and my mother, walking, hearing the water drops falling on the pond.
White statues seem to stretch their arms now when nobody sees, no cameras around.
Even the seagulls are yawning.
*
Pariisin syys. Vihreät tuolit jääneet siihen asentoon mihin kesä ne jätti. Musta varis heittelee punaisia lehtiä ilmaan, puistokäytävät ovat hiljaisia, vain minä ja äiti. Ja yhtä hiljaiset patsaat, jotka tuntuvat venyttelevän varjoissa, nyt kun kukaan ei näe, kukaan ei työnnä kameraa nenän eteen.
Vesipisaroita tippuu lammen pintaan harvakseltaan. Lokitkin haukottelevat.