Railways

...and the stations. I just simply like them. These are from Berlin, Frankfurt, Istanbul, Prague and Belgrad.
I like the sounds and the noice, people coming and going, feeling of moving, the lines drawn on the ground, the lines drawn up on high.

I often take photos of rails and railway stations. I lost many of them recently, but here still some.
*
Rautatiet ja rautatieasemat, alati kiehtovat. Pidän niiden äänistä, melusta, maiseman poikki vedetyistä viivoista, ihmisistä jotka tulevat ja menevät, jatkuvassa liikkeessä, virrassa, jonka keskellä voi vain myös olla ja odottaa, juoda kahvia pahvimukista ja kaivaa esiin eväsleivät asemahallin penkillä siinä vilskeessä missä puhutaan montaa kieltä ja kohta juostaan jo junaan.


Nämä raiteet veivät Berliinii, Frankfurtiin, Istanbuliin, Prahaan ja Belgradiin. 

tänään

I have a feeling for endless knitting and sewing. Making something with my hands. I must benefit this feeling as long as it lasts..
Sunshine is inviting me to go out and play, but i rather stay inside drinking tea and knitting. I have some flu so it´s at least a good excuse to stay in on a such lovely day like this.

Thinking if one could eat that kind of seaweed. I found plenty from the seashore..
*
Tekisi mieli vain kutoa ja ommella. Mistä tämä vimma? Täytynee hyödyntää niin kauan kuin sitä kestää..
Ulos houkuttelee kirkas valo. Onneksi kipeänä saa hyvällä omallatunnolla kääriytyä villaan ja puuhailla sisällä.


Merilevä tuoksuu minusta hyvälle. Voisikohan sitä syödä?
Kaikki vihreä tuoksuu hyvälle. Kohta se lähtee pois, vihreä. Niin kauan kuin on värejä ja valoa minä pysyn hyvällä tuulella.

ropisee

It´s a rainy day. Three chubby sparrows came in to the shelter under the window. They were tittering and twittering and then, all of a sudden they fell asleep. I haven´t seen a sleeping sparrow before.

It´s a perfect day to crab in to knitting. Maybe a new hat for the chilly autumn days..
*
Tänään pidetään sadetta. Minä ikkunan tällä puolen, kolme pulleaa varpusta ikkunan toisella puolen. Ne pyrähtivät siihen pulputtavana jenginä, pörhistelivät, tuuppivat toisiaan, sirkuttivat ja tirskuivat, ja sitten yhtäkkiä nukahtivat päät nuokahtaen. Enpä ole ennen nähnyt nukkuvaa varpusta.
Tänään on "ei huvita lähteä minnekään"-päivä. Hipsin pyjamahousuissani iltaan asti kunnes on mentävä töihin. Ehkä ompelen hieman, pitkästä aikaa. Kudon pipoa, tai mikähän tuostakin taas tulee.
S. lähti työmatkalle Pariisiin. Siellä tarkenee istua vielä katukahviloissa..

jäi sentään jotain

I have always kept few photo folders from some trips on my own computer, and they saved. Lucky me. I was also lazy to remove photos from this year to that external hard drive, so they got saved.

Photos are only photos, but they can be very precious. They are memories. They bring the scent of the roses to my nose, the feeling of that hazy early morning when we arrived to Belgrad, soft wind from the window on that saturday morning far away from here..
*
Kiitos epäluuloisuuteni koneita kohtaan, jäi sentään jotain; varhainen aamu junanraiteilla matkalla Serbiaan, Istanbulin kissat, aamiainen välimeren rannalla, heijastukset purjeveneistä, ruusutarha sveitsiläisessä kylässä.
Olen säilyttänyt muutamia rakkaista reissualbumeitani omalla koneellani, ja ne muutamat ovat edelleen tallessa. Samoin tämän vuoden kuvat ovat vielä koneellani, laiskana en ehtinyt niitä vielä siirtää ulkoiselle kovalevylle "turvaan", hyvä niin.


Kuvat ovat vain kuvia, mutta miten paljon niihin liittyykään. Kiitos teille ihanat kommenteistanne ja ymmärtämyksestä. 
Tuntuu ihan hullulta ahdistua moisesta, mutta niin, ne ovat kuitenkin tärkeitä. Kuvat ovat muistoja. Ne palauttavat mieleen tunnelmat, ihmiset, ajatukset, ilon, naurun, haikeuden. Ne tuovat takaisin sen aikaisen aamun kun saavuttiin junalla Belgradiin, tuulenvireen avoimesta ikkunasta, ilman värin ja tuoksun, nälästä kurnivan vatsan ja jännityksen..

gone with the wind

Wow. I lost almost all of my digital photos from an outer hard disc where i used to store them. Since the last 5 years. They are now all gone. Feels a bit empty. And i don´t have them anywhere else.

Oh well. Any tips for the future how to store photos..? I´m a bit shocked.
*
Olen säilyttänyt valokuviani ulkoisella kovalevyllä. Ikävän ja turhan vahingon seurauksena kaikki siellä olevat kuvatiedostot hävisivät. Viimeisen viiden vuoden ajalta. 
Minulla on omalla koneellani tallessa ainoastaan pari kolme kuvakansiota, kaikki muut- pif! Savuna bittiavaruuteen. Niitä ei enää ole.
Aika huimaa. Melkein kuin osa henkilöhistoriaani olisi pyyhkitynyt saman tuulen mukana. Eniten harmittaa kaikki reissukuvat. Perhekuvat. Kuvat ihmisistä joita ei enää ole. No, ei sitä aikaakaan enää ole. Ei ole mitään enää siitä jäljellä ei.
Olisiko vinkkejä vastaisuuden varalle miten kuviansa säilyttää..?

8 asiaa

8 things about me, in finnish. I found it difficult to translate them. I let these photos speak more than my clumsy english words.

It´s a beautiful light outside. I hear some kids playing on the yard. I wish the girl from upstairs would play her flute today on the balcony again.

*

1. Minä olen parempi dialogissa kuin monologissa.

2. Minä en silitä vaatteitani koskaan. Ehkä pitäisi.

3. Minulla ei ole televisiota. Eikä sohvaa, nojatuolia tai sänkyä. Me nukumme patjalla lattialla. Siitä on helppo kierähtää aamulla ylös. 

4. Minulla on kirjahylly, kaksi kitaraa ja ukulele. Puiset vanhat tikapuut jotka löysin kadulta Baselista. Kristallikruunu Istanbulista ja lipasto joka löytyi porttikongista.

5. Minä en ole syksyihminen. Syksy ei minua huijaa kauneudellaan. Minä tiedän että sen jälkeen tulee talvi.

6. Minä en ole talvi-ihminen. 

7. Minä pidän äänistä, ystävistä, valosta, vedestä, siitä miltä lempeä tuuli tuntuu. 

8. Minä haluan joskus tulla kotiin pimeässä niin että kuistilla odottaa myrskylyhty. Tuvan on toinen lämmittänyt ja kakluunissa palaa tuli. Sitten me keitämme kaakaota ja joku on piirtänyt seinään.

että saa vain olla

I´m longing for the blue. Too many things on my What to do-list. Just have to start. Somewhere. Maybe one more cup of coffee first..

*

Tänään kaipaan sinistä. Ja sitä että saan vain olla. Mikä onni, vapaa päivä, vasta illalla töihin. Tekemättömien töiden lista täyttyy ja muistuttaa itsestään, mutta juuri nyt en jaksa siitä huolia.

Verenpunainen neilikka kukkii sitkeästi ikkunalaudalla. Basilika paleltui. 

Mietin elämää ja unta, myös sitä loputonta. Mietin villasukkia, myrskylyhtyä ja tiskaamista.

Mietin mistä aloittaa. Aloittaminen on aina kaikkein vaikeinta.