jäi sentään jotain

I have always kept few photo folders from some trips on my own computer, and they saved. Lucky me. I was also lazy to remove photos from this year to that external hard drive, so they got saved.

Photos are only photos, but they can be very precious. They are memories. They bring the scent of the roses to my nose, the feeling of that hazy early morning when we arrived to Belgrad, soft wind from the window on that saturday morning far away from here..
*
Kiitos epäluuloisuuteni koneita kohtaan, jäi sentään jotain; varhainen aamu junanraiteilla matkalla Serbiaan, Istanbulin kissat, aamiainen välimeren rannalla, heijastukset purjeveneistä, ruusutarha sveitsiläisessä kylässä.
Olen säilyttänyt muutamia rakkaista reissualbumeitani omalla koneellani, ja ne muutamat ovat edelleen tallessa. Samoin tämän vuoden kuvat ovat vielä koneellani, laiskana en ehtinyt niitä vielä siirtää ulkoiselle kovalevylle "turvaan", hyvä niin.


Kuvat ovat vain kuvia, mutta miten paljon niihin liittyykään. Kiitos teille ihanat kommenteistanne ja ymmärtämyksestä. 
Tuntuu ihan hullulta ahdistua moisesta, mutta niin, ne ovat kuitenkin tärkeitä. Kuvat ovat muistoja. Ne palauttavat mieleen tunnelmat, ihmiset, ajatukset, ilon, naurun, haikeuden. Ne tuovat takaisin sen aikaisen aamun kun saavuttiin junalla Belgradiin, tuulenvireen avoimesta ikkunasta, ilman värin ja tuoksun, nälästä kurnivan vatsan ja jännityksen..

gone with the wind

Wow. I lost almost all of my digital photos from an outer hard disc where i used to store them. Since the last 5 years. They are now all gone. Feels a bit empty. And i don´t have them anywhere else.

Oh well. Any tips for the future how to store photos..? I´m a bit shocked.
*
Olen säilyttänyt valokuviani ulkoisella kovalevyllä. Ikävän ja turhan vahingon seurauksena kaikki siellä olevat kuvatiedostot hävisivät. Viimeisen viiden vuoden ajalta. 
Minulla on omalla koneellani tallessa ainoastaan pari kolme kuvakansiota, kaikki muut- pif! Savuna bittiavaruuteen. Niitä ei enää ole.
Aika huimaa. Melkein kuin osa henkilöhistoriaani olisi pyyhkitynyt saman tuulen mukana. Eniten harmittaa kaikki reissukuvat. Perhekuvat. Kuvat ihmisistä joita ei enää ole. No, ei sitä aikaakaan enää ole. Ei ole mitään enää siitä jäljellä ei.
Olisiko vinkkejä vastaisuuden varalle miten kuviansa säilyttää..?

8 asiaa

8 things about me, in finnish. I found it difficult to translate them. I let these photos speak more than my clumsy english words.

It´s a beautiful light outside. I hear some kids playing on the yard. I wish the girl from upstairs would play her flute today on the balcony again.

*

1. Minä olen parempi dialogissa kuin monologissa.

2. Minä en silitä vaatteitani koskaan. Ehkä pitäisi.

3. Minulla ei ole televisiota. Eikä sohvaa, nojatuolia tai sänkyä. Me nukumme patjalla lattialla. Siitä on helppo kierähtää aamulla ylös. 

4. Minulla on kirjahylly, kaksi kitaraa ja ukulele. Puiset vanhat tikapuut jotka löysin kadulta Baselista. Kristallikruunu Istanbulista ja lipasto joka löytyi porttikongista.

5. Minä en ole syksyihminen. Syksy ei minua huijaa kauneudellaan. Minä tiedän että sen jälkeen tulee talvi.

6. Minä en ole talvi-ihminen. 

7. Minä pidän äänistä, ystävistä, valosta, vedestä, siitä miltä lempeä tuuli tuntuu. 

8. Minä haluan joskus tulla kotiin pimeässä niin että kuistilla odottaa myrskylyhty. Tuvan on toinen lämmittänyt ja kakluunissa palaa tuli. Sitten me keitämme kaakaota ja joku on piirtänyt seinään.

että saa vain olla

I´m longing for the blue. Too many things on my What to do-list. Just have to start. Somewhere. Maybe one more cup of coffee first..

*

Tänään kaipaan sinistä. Ja sitä että saan vain olla. Mikä onni, vapaa päivä, vasta illalla töihin. Tekemättömien töiden lista täyttyy ja muistuttaa itsestään, mutta juuri nyt en jaksa siitä huolia.

Verenpunainen neilikka kukkii sitkeästi ikkunalaudalla. Basilika paleltui. 

Mietin elämää ja unta, myös sitä loputonta. Mietin villasukkia, myrskylyhtyä ja tiskaamista.

Mietin mistä aloittaa. Aloittaminen on aina kaikkein vaikeinta.

red rocks

We spent our first night in the little hut. Dark night with thousands of stars. How far they are, do they also see us?

In the morning we woke up to the sound of fog thorns. Foggy morning made everything look magical.

Inside +12, outside +5. Heating with the wood and feeling cozy.

*

Ensimmäinen yö majassa. Kirkkain tähtitaivas jota olen nähnyt aikoihin. En voi olla ajattelematta valon matkaa maahan, valovuosia. Jotkut niistä tähdistä ovat jo ehkä sammuneet, mutta valo matkustaa edelleen. Se on käsittämätöntä.

Aamulla paksu usva mereltä ja sumutorvien huuto. Tuvassa +12 ja ulkona +5.

Pyjamahousuissa punaisilla kallioilla hiippailua ja lintujen bongailua; 3 sorsaa.

* * * *

Feeling a bit unreal and slightly above the ground. Sharing my lunch with a no-long-stranger.

Reading; Rock Outi from the limonade bottle and wondering how can he know me? Instead of Rock Out! .....

Now i have to rush to german course. I feel quilty cause i haven´t done my homework..

*

Tänään kaikki oli niin kirkasta ja selkeää, merellä. Unohdin toimitettavat asiat ja keskityin epäolennaiseen. 

Ravintolassa minua vastapäätä istuutui nainen jonka tunsin ulkonäöltä, mutta muuten hän oli minulle täysin vieras. Hämmentävän epätodellista keskustella ihmisen kanssa mukavasti yli tunnin, miettien samalla kuumeisesti kuka on tuo toinen, ja missä oikein olemme tavanneet. Lounaan päätteeksi vaihdoimme puhelinnumeroita.

Luin limsapullon kyljestä Rock Outi, ja ajattelin että joko ne osaavat tunnistaa käyttäjänsäkin? Siinä lukikin sitten että Rock Out!

Nyt on juostava saksantunnille, ja minulla on läksyt tekemättä.

jännittää

Uh huh, i am very excited. This tiny little house next to the sea is soon our own. It´s a very tiny tiny one, no electricity, water one has to carry in, there is a little wooden stove and a gas lamp.

The sea is just right there behind the window, squirrels and the curious little robin are our nearest neighbors. And the best is that one doesn´t need a car to get here. Just jump on your bike and have a ride to the paradise.

*

Huh huh, nyt jännittää. Tämä pieni tupa meren äärellä on pian meidän. Pienen pieni, ei sähköä, vesi kannettava mättään takaa, pikkuinen kamiina ja kaasulamppu. Meri kuohuu ikkunan takana, oravat ja punarinta kurkkivat uteliaina pihapuissa uusia tulokkaita. Ollaan kaupungissa ja kuitenkin jo jossain aivan toisessa maailmassa. Tänne pääsee fillarilla, ja jos osut paikalle, lupaan keittää kahvit.