I´m thinking of human voices, and what they tell about the person. Is the voice together with the speaker, do they look the same. What things can one tell with the voice.
I´m reading audio books for people who can´t see or read themselves. My voice is coloring the story, wanted or not.
For me it is very fascinating to hear the voice of a person i meet. It full fills the picture i get from this person.
I use my voice in different ways. I also play with it.
I still have one c-kasett where i am singing as a 4-years old. It´s somehow quite difficult to realize it´s really me.
*
Ajattelen ihmisääniä ja sitä mitä ne kertovat. Onko ääni kantajansa näköinen, ja miten äänellä voi huijata, vai voiko.
Luen ääneen kirjoja ihmisille jotka eivät näe. He lukevat minun kauttani, minun ääneni värittää tarinaa, tahdoin sitä tai en.
Äänellä on minulle iso merkitys siinä minkälaisen kuvan muodostan tapaamastani ihmisestä. Joskus ääni luo hilpeää ristiriitaa, joskus hämmentää, joskus rakastun ääneen.
Minulla on virkaääni jonka otan käyttöön kun soitan virastoon.
Kun olin lapsi isä sanoi että jos haluaa olla uskottava pitää puhua matalalla ja rauhallisella äänellä.
Tallessa on yksi kasetti jossa laulelen 4-vuotiaana. On vaikeaa uskoa että minä ja hän olemme sama henkilö.
ps. vasta nyt huomasin että ylimmässä kuvassa minulla ja tuolla tuntemattomaksi jääneellä pienellä tytöllä on molemmilla perhosia mekossaan. Otin kuvan kadulla Berliinissä, tyttö ajoi pyörällään viereeni, viivähti sen hetken kun otin kuvan ja ajoi pois. Ehkä n. nelivuotias... ;)