Autumn comes with gently steps slowly slowly, taking the place after the summer. This is a hard time for me. I wouldn`t like to let it go. Luckily there are still colours in the nature and the sun is shining, even today. I`m enjoying of many beautiful flowers i got from my friends who came to see our play. We played it in that old mental hospital which is in the last photo (well, a little part of it is shown there..).
It was very interesting project, and we got very interesting audience for it too.
***
Huh huh. Ehee huhuu? Onpas siitä aikaa kun kävin täällä. Viikot on kiiruhtaneet sukkasillaan juoksujalkaa huomaamatta ohi. Yksi ensi-ilta ja esitykset onnistuneesti takana, toista näytelmää harjoitellaan jo täyttä päätä ja kohta taas jännitetään.
Syksy työntää viileitä varpaitaan (lause lainattu eräästä kauniista Kaj Chydeniuksen laulusta jonka nimeä en muista) ikkunanraosta. Puskee kesää lempeästi pois.
Tämä on minulle raskasta aikaa, en malttaisi päästää irti kesästä. Iskee kauhea haikeus. Syyskuu..
Viimeisessä kuvassa kaistale Lapinlahden sairaalasta jossa pidimme esitykset. Oli mielenkiintoinen ja vähän raskaskin prosessi. Mielestä ja sen järkkymisestä.
Mutta kaikki meni hyvin ja meillä oli aivan ihanaa ja yllättävääkin yleisöä.