torstai 8. lokakuuta 2015





Riez.
Early morning. People talking under the trees. And me in the garden, sipping my coffee, waiting that the sun will climb up higher and make the day warmer.

Helsinki.
The sun is not climbing up so high any more. It used to peek in from our windows and wake us up in the mornings.
We didn´t sleep so well last night. The tiny one was very angry for some reason. Maybe bad dreams, maybe new teeth, who knows, she doesn´t tell us with the words yet.
I´m searching for shoes for Supergirl, and i just can´t find them. How annoying can that be? It takes the whole morning, and i still can´t find them. I need to give up. I mean, in the end they are just shoes. There are other more important things going on..
*
Riez.
Nuo siniset ikkunaluukut, ja niiden takana avautuva näkymä. On aikainen aamu, ja puheensorina puiden alla. Kaduilla mopot ja roskisauto. Vielä hetken on kylmä, hytisen puutarhassa ja painan kahvikuppia poskea vasten. Pian väistyy aamun koleus, ja tästäkin päivästä tulee lämmin ja kylläinen.

Helsinki.
Aurinko ei enää jaksa nousta vastapäisen talon yli herättämään. Ja mikäpä siinä, ollaan nuokuttu kaikki aamuyöstä alkaen puoliunta. Se kaikista pienin on ollut jostain syystä kamalan kiukkuinen. Paiskonut tuttia menemään, kääntänyt selkää, nukahtanut hetkeksi, kunnes taas herättänyt kaikki.
Aamulla ei löydy lapselle tennareita. En voi ymmärtää. Lapsi lähtee jo päiväkotiin, minä käännän kämpän nurin, en löydä, enkä pysty lopettamaan. Miten voi yhdet tennarit kadota noin vain? Ja miksen nyt jo anna olla. Jotenkin niin suhteetonta välillä tämä elämä. Tennarit nyt on vaan tennarit.
Löydän sentään kauan kadoksissa olleen hiuspannan ja palapelista puuttuneen palasen. Jotain täytyy näköjään aina olla hukassa.

3 kommenttia:

  1. Kiehtovat aamukuvaukset eri maisemista. En tiedä, missä tahtoisin olla.

    VastaaPoista
  2. Yleensä olen mieluiten juuri siellä missä olen. Hassua. Mutta toisinaan kaipaan sinne missä on aurinko. Olettaen että se aurinko ei ole juuri siellä missä minä olen;)

    VastaaPoista
  3. Hukassa olevien tavaroiden määrä on vakio. Meillä syyllinen on yleensä koira, joka kuljettelee kenkiä ja vaatteita pitkin poikin. Ei se koskaan niille mitään tee, mutta se kuljettaa niitä uusin paikkoihin, jotka on tietysti ihan jossain muualla kuin pitäisi.
    Ikkunaluukut, niissä on jotain lumoavaa.

    VastaaPoista