torstai 24. syyskuuta 2015


Driving a long serpentine roads. Olive trees, cork trees, wine yards, lavender fields, valleys, hills, mountains. Cozy little villages inviting us to stop, but let´s drive still a bit more.
There is a lake, we go now swimming!
Next stop Cotignac. Houses built into the cliffs. Blue window shutters, hidden gardens, a café with a tree growing in the middle of it. We sit under the tree, order tea and apricot pie. Another cat slips by.
*
Ajetaan autolla kapeita vuoristoteitä. Oliivipuita, korkkipuita, viiniviljelmiä, laventelipeltoja, kukkuloita ja laaksoja. Joka mutkan takana pieni kylä, tekisi mieli pysähtyä niistä jokaisessa, mutta mennään nyt vaan. Tuolla on pieni järvi! Pysähdytään uimaan. Vesi on aivan turkoosinsinistä, kirkasta. Silti kukaan muu ei ui, on ilmeisesti täkäläisittäin jo kylmä? Annetaan tuulen kuivatella, sitten juostaan takaisin autoon.
Seuraava pysähtymispaikka Cotignac. Vuorenseinämään on kaivettu taloja! Sinisiä ikkunaluukkuja, pensaiden suojissa puutarha, kahvilan keskellä puu, me puun varjossa istumassa. Juodaan teetä ja syödään aprikoosipiirakkaa. Taas jossain vilahtaa kissa.

5 kommenttia:

  1. Nämä on niin ihania!

    Cotignaciin tutustuin kerran kuvien välityksellä kovasti koska vuokrasimme sieltä talon. Mutta se peruuntui sitten (itse peruimme kun tajusimme ettei sinne oikein päässyt kunnolla ilman autoa) ja löysimme uuden Hyèresistä radan varrelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se meidän Hyèresin kämppä oli muuten myös kallioon samanmoisesti louhittu, olohuone oli täysin luola.

      Poista
    2. (Ihanaa, blogger taas temppuilee, nyt kolmatta kertaa yritän vastata tähän..)
      Mutta siis todella sympaattinen oli tuo Cotignac, niin kuin kyllä myös ne kaikki pikkukylät joiden halki ajeltiin. Mistä tahansa matkan varrelta olisin voinut vuokrata talon. Mutta auto siellä tarvitaan, ei niihin kyllä muuten pääse. Ja ne tiet; niin kiemuraisia ja kapeita, vuorenrinteitä ylös ja alas. Kyllä hieman hirvittäisi joka päivä ajella;)

      Poista
  2. Herttinen tuota kallion sisään louhittua taloa! Jotenkin ihan uskomaton, ei tästä maailmasta. Kyllä teillä oli ihana reissu, kaikki tämä, ensimmäisen kuvan aivan ihana liike, kaikki nuo puut, kylät ja lämpö. Oioi. Ihan vatsanpohjassa nipistää, kun mietin kaikkea.

    VastaaPoista
  3. Se olikin aika huikea näky kun saavuttiin Cotignaciin, jyrkkä vuorenseinämä, ja siellä asumuksia. Vanhimmat jostain 1300-luvulta. Nyttemmin siellä ei kukaan enää ihan vuoren sisällä asu, mutta kyllä niitä taloja vielä ihan siinä reunassa oli kiinni, ja niissä asukkaita.

    VastaaPoista