sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

mind traveling









 For some reason i got this city in my mind again. I am thinking of it often, no idea why.
Maybe coffee which i drank this morning took me there. Or sound i heard from the window reminded me of the non stop beeb-beeb traffic of Ho Chi Minh City. Saigon. That´s where i travelled in my mind today.
Such a chaotic (or that´s how it looks like) noisy, crowded, loud city, where i felt myself so cosy and peaceful. Weird.

ps. i wonder how i managed to take photos from there, where the streets are empty..?
*
Mistä sekin nyt taas tuli että aloin kaipaamaan tähän kaupunkiin. (huomaan kaipaavani sinne usein, jostain kumman syystä.)
Oliko se kuppi mustaakin mustempaa kahvia, joka palautti minut mustan kahvin ääreen vilkkaan kadun varteen auringossa haalistuneen markiisin alle. Vai joku ääni ikkunasta, joka muistutti alati kohisevaa ja tööttäilevää liikennettä. Vai ihan vaan joku arkiväsymys, joka halusi karata hetkeksi kauas pois. Mistäpä sen tietää. Mielessäni matkasin silti taas Ho Chi Minh Cityyn, Saigoniin. Keskelle näennäisen kaaottista hyörinää, meteliä, tööttäilyä, hurinaa, kohinaa, yötä päivää elävää suurkaupunkia, jossa tunsin oloni äärimmäisen rauhalliseksi ja tyyneksi ja kotoisaksi.

ps. miten olenkin muuten onnistunut ottamaan sieltä kuvia joissa on tyhjiä katuja..?

10 kommenttia:

  1. Aijai mitä herkkuruokia! Tuommoiset sörsselit maistuisi aina ja varsinkin nyt. Jääkaapissa lähes valo...kukaan ei ole ehtinyt kauppaan koko viikonloppuna.
    Mä luulin joskus, että mulla on Vietnam-kaipuu, mutta se meni. Siskokin asui siellä kaksi vuotta, enkä lähtenyt käymään vaikka kovasti kutsuttiin. Aasian maat tekee aukon mun krooniseeen matkakuumeeseen. Eivät imaise mua jostain kumman syystä.
    Mutta sen sijaan Austraaliaan kaipaan kuvitelmissani, vaikken ole ikinä ollut. Joku siinä kiehtoo. Ehkä joskus menen, ehkä en. Ei kuulu viisvuotissuunnitelmaan, jos nyt ylipäätään sellainen on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää sörsselit oli vielä aina kaikki kasvista, vaikka ehkä vähän toiselta näyttääkin. Nuo maat oli meille kasvissyöjille kyllä ihan paratiisi. Aina löytyi jotain ihania herkkuja, tuoreita vihanneksia ja hedelmiä.

      Mä olen miettinyt sitä Australiaa, mutta jostain kumman syystä mua taas ei se niin kiehdo. En oikein edes itsekään ymmärrä miksi;) Muutenhan mä nyt olisin aina valmis lähtemään reissuun kuin reissuun..

      Poista
  2. Mulle tulee myös välillä hillitön kaipuu Bangkokiin, jossa olen käynyt kerran, öh, kymmenen vuotta sitten. Jostain syystä mulla oli siellä myös todella rauhallinen ja tyyni olo, vaikka sitä voi olla vaikea kuvitella. Tuolla Saigonissa haluaisin muuten päästä käymään joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on hassua miksi on niin, ympärillä valtava kaaos, sisällä suuri rauha. Mutta hyvä kokemushan se:)

      Poista
  3. Minäkin kuolasin tuota ruokakuvaa! Ihanan näköisiä pöperöitä. Ja ensimmäinen kuva oli hämmentävä, koska en heti tajunnut sen kuvan mittasuhteita.
    Minä olen kyllä haaveillut kaukaisesta idästä, mutten ole koskaan päässyt kovin kauaksi itään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne oli sellaisia pieniä katutemppeleitä. Tai siis alttareita, mitä ne nyt on.. Joka talossa ja puutarhassa ja missä milloinkin, oli noita alttareita. Kun tultiin kotiin, rakennettiin meillekin pieni alttari:)

      Poista
  4. funny and fascinating...i have experienced it so similar.
    looks lovely though, that chaos!
    and the green...
    i imagine the feeling of humidity and the smell of food.

    xx,♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isn´t it funny? Surrounded by all that chaos one can feel oneself so peaceful and calm. It´s nice. maybe something in asian air..?

      Hugs to you sara!

      Poista
  5. Oh, pääsisikin nyt keskelle värejä ja elämää! Aasiaan, tai Etelä-Amerikkaan.
    Ihania kuvia. Muakin huvitti tuo tyhjä katu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, lähtisin kyllä kans ihan heti..
      Tais olla tosi aikanen aamu kun otin tuon kuvan? meitä vastapäätä oli temppeli, jonka kellot alkoivat bongaamaan jo aamu viideltä, silloin joskus tuli noustua ylös ja ihmeteltyä aikaista aamua..

      Poista