sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

this day



I had a long breakfast reading the newspaper, where was an interview of one famous finnish actor. There he said;" This is a beautiful, but a violent profession." And i know what he is talking about.
I would also add the word fragile. Beautiful, violent and fragile. It´s about dealing with your inner self and outer world and life, trying to find the balance. It´s about humility and strength, your skills and also the expectations of others.

"A complete surrender and devotion, so that it feels and effects, that is the thing. One can go in many different lives. Sometimes, when everything falls into place, you are just at that moment, off from everything else."
(my clumsy translation) 


Especially the last sentence i like. It works for everything else too.

Photos are from southern France last January. From an extremely beautiful place, which name i of course have already forgotten.
*
Söin pitkään aamiaista ja luin Hesarista Peter Franzénin haastattelun. Siinä hän sanoo mm. näin; "Tämä on kaunis, mutta väkivaltainen ammatti."
Ja jotenkin tuo lause jää soimaan päähäni, ja olen siitä kauhean kiitollinen. Sillä niin minäkin usein ajattelen. Ja lisäisin siihen vielä sanan hauras. Kaunis, väkivaltainen ja hauras.
Väkivaltaisen voi ymmärtää monella tapaa, mutta minulle se on juuri sitä mitä tuo näyttelijä haastattelussaan jatkaa; "tasapainottelua itsen ja elämän, nöyryyden ja vahvuuden, omien taitojen ja jossain määrin myös muiden odotusten kanssa."

"Täydellinen antautuminen ja omistautuminen niin että se tuntuu ja vaikuttaa, se on se juttu. Voi mennä moneen eri elämään. Joskus kun kaikki osuu kohdalleen, voi kokea olevansa vain siinä hetkessä, irti kaikesta muusta."


Voi niinpä. Tämän kun pitäisi mielessään. Tuo viimeinen lause erityisesti pätee muuhunkin kuin vain näyttelemiseen.

Kuvat ovat viime tammikuulta Etelä-Ranskasta, riipivän kauniista paikasta jonka nimeä en luonnollisestikaan muista. 

8 kommenttia:

  1. Tykkään ihan hirveästi näistä kuvista! Voisin sukeltaa niihin.

    Ja kaikki mitä tuli näyttelijän ammatista tuosta sanottua, voisin allekirjoittaa myös minun tämän hetkisestä työstäni. Pätee ihmeen hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä ajattelinkin haastattelua lukiessani että varmasti pätee myös moniin muihin duuneihin, mutta itse kun en muusta tiedä niin uskallan allekirjoittaa vain omalta kohdaltani;)

      Ja nää kuvat on nyt jotenkin niin tähän päivään sopivia. mulla on ollut aika hämmentävä päivä. hieman epätodellinenkin. nuo kuvat voisi hyvin kuvastaa sitä sielunmaisemaa missä nyt sukeltelen.

      Poista
  2. Mielenkiintoisia ajatuksia. En ole koskaan ajatellut, että sinun ammattisi olisi väkivaltainen, mutta ymmärrän sen nyt, kun ajattelen asiaa tuosta näkökulmasta. Olen kyllä ajattelut, että se vaatii valtavasti rohkeutta ja herkkyyttä.

    Minäkin tykkään noista kuvista hulluna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin se väkivaltainenhan on aika ristiriitainen sana, ilmaisu tässä yhteydessä. mutta ei se ole vain paha. en mä oikein osaa nyt itsekään selittää (ainakaan näin muutamalla lauseella..) mutta se liittyy siihen sisimmän tonkimiseen ja sen kaiken näyttämiseen, paljaana olemiseen. tai ainakin siihen pyrkimiseen. mikä on pelottavaa, mutta samalla jotenkin niin vapauttavaa, palkitsevaa, sitten jos/kun uskaltaa.
      Samahan se on koko elämän kanssa. että pitäis uskaltaa vaan:)
      (kauhean selkeästi taas sanottu juu..)

      Poista
  3. Hyvin sanottu.
    Ymmärrän hyvin tuon väkivaltaisuuden. Se tuli minulle monta kertaa mieleen koulussa, koulutus tuntui jopa pelottavalta, jo pelkästään sen seuraaminen. Varsinkin silloin, kun on kysymys kovin nuoresta ihmisestä.

    Asialle antautuminen on jännä juttu. Tuntuu, että se nykyään sekoitetaan kunnianhimoon, että suuri kunnianhimo on antautumista. Ja kunnianhimoa pidetään hyveenä, asiana, johon jokaisen tulisi pyrkiä.
    Se, mitä Esa Leskinen kirjoitti. Ettei taiteen tarvitse tuottaa mitään, olla mitenkään hyödyllistä, järkevää tavalla, miten järkevä nykyään ajatellaan. Se on minusta niin helpottava ajatus. Että omistautumisen ja antautumisen ei tule olla tulosvastuullista. Että se on tärkeää vain itsensä tähden. Sen hetken tähden.

    Kuvat ovat lumoavia!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se kouluaikojen väkivaltaisuus oli väliin aika kovaa, repivää. nyt siihen suhtaudun jo onneksi hieman eri tavalla. vaikka edelleen se on tietynlaista taistelua, kuinka paljon uskaltaa ja pystyy itsestään antamaan.

      Eikä omistautuminen ja antautuminen voi minunkaan mielestä olla tulosvastuullista, sehän vasta väkivaltaista olisikin, taiteen alalla. tulosvastuullisuus on karmea jo ihan vain sanana. Milloin se tämmöiseksi menikin? että kaiken pitäisi olla tulosvastuullista? ettei hetki itsessään enää riitä? se että jokin taideteko herättää ajatuksen tai tunteen. vaan sen pitäisi yltää johonkin enempään, isompaan, tuloksellisempaan..? hohhoijaa..

      Poista
  4. great quotes.
    i can really relate to those words.
    and the view. wow!
    postcards.
    love to you

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. i thought you could maybe also relate to them. similarities to your work too.
      dancing is even more hard, so physical, one can´t hide any where there.
      hugs to you Sara!

      Poista