tiistai 14. helmikuuta 2012

somewhere there


One year ago we were in Cambodia. This photo is from Kep.
There was a nature park, a little jungle, where we went for a walk. It was a sunny day, as they all seemed to be there at that time. We heard many birds and monkeys, but didn´t really see any, they were hiding in the bushes. Many butterflies.

We had been walking for few hours already, heading back on the road. Near old abandoned villas i heard little foot steps running behind me, a little girl came laughing and talking and jumping. We stopped, and soon came another one. We walked slowly all together.
I had some bananas with me, and we shared them. Then i also asked if i can make a photo, showing my camera. They took a stand next to each others and stood still. I said thank you, and they started to jump around again.

Cheerful little girls. I wish they are still laughing and jumping around somewhere there under the blue sky, being happy.
*
Vuosi sitten olimme Cambodiassa. Tämä kuva on otettu paikassa nimeltä Kep.
Siellä oli luonnonpuisto. Tai no, oikeastaan vain pieni hiekkatie raivattu viidakon ympäri. Sinne me lähdimme kävelemään. Päivä oli kaunis, niinkuin ne päivät siellä tuntuivat aina olevan, ainakin siihen vuodenaikaan.
Viidakko kuhisi elämää; perhosia, lintuja, ötököitä, apinoita.. Kaiken me kuulimme, mutta vähemmän näimme, otukset piileskelivät pusikoissa. (Ihan viisasta sinänsä, niin minäkin tekisin.)

Oltiin kuljettu jo useampi tunti kun palasimme isommalle tielle, lähelle ranskalaisten kolonialistien aikanaan rakennuttamia huviloita. Nyt ne olivat tyhjillään, autiotaloja, kai?
Yllättäen kuulin takaani pienten paljaiden jalkojen töminää. Erään huvilan puutarhasta juoksi kovaa vauhtia pieni tyttö. Hän hymyili ja jutteli kovasti jotain khmeriksi, hyppeli ja rallatteli. Pian hänen takaansa pyrähti toinenkin pieni tyttö. Me kävelimme hiljaksiin kaikki neljä rinnatusten, kaksi pienintä hyppelehtien ja pulputtaen.
Minulla oli mukanani terttu banaaneja, ja jaoimme ne. Kysyin myös saisinko ottaa valokuvan ja näytin kameraani. Tytöt hiljenivät heti ja asettuivat hieman vakavina vieretysten seisomaan. Otin kuvan ja kiitin, ja lapset pyrähtivät taas hyppelemään.

Ajattelen heitä nyt. Toivon että huvilan pihalla aurinko paistaa, tuuli on lempeä, ja kaksi pientä tyttöä saa kevein mielin hyppelehtiä, nauraa ja pulputtaa vihreiden oksien alla.

6 kommenttia:

  1. Nyt on aivan pakko sanoa: hellanlettas!
    Tosi suloinen tylleröpari:)

    Mulla on samantyyppisiä muistoja omalta aasia-turneelta. Lapsia jotka ilmestyivät tyhjästä.
    Siellä myös vihaiset riippurintaiset apinat piirittivät meidät, olivat oikeasti tosi pelottavia hampaineen. Vaativat lahjuksia, niitä oli annettava että päästivät menemään.

    VastaaPoista
  2. Voi mikä kuva!
    Niin ihanat tytöt.
    Näen mielessäni teidät tuolla tiellä kulkemassa hiekkatietä pitkin. Ihana kirjoitus.

    En ole koskaan käynyt Aasiassa, olen jotenkin arastellut noita paikkoja, kuullut liikaa "niitä kamalia vatsatautikauhutarinoita" . Nepalissa tahtoisin käydä. Thaimaan lomakohteet jotenkin ärsyttävätkin, en oikein osaa sanoa miksi. Ehkä se on se hillitön turismi siellä, en tiedä. Tulipas sekava sepustus. Nyt kahvia.

    VastaaPoista
  3. Liivia, mä muistan kans tolta reissulta erityisesti lapset. ne mennä viiletti aika itsenäisen oloisesti niin maaseudulla kuin suurkaupungeissakin. eikä kaikki valitettacasti olleet niin iloisia ja onnellisia kuin nämä kaksi kuvan hyppelijää.

    Apinoita odotin näkeväni pariinkin kertaan viidakossa, mutta ne on niin ovelia, äänet aina kuuli mutta mitään ei näkynyt.

    Celia, mä olin ihan varma että vähintään sen 2 viikkoa makaan sängyn pohjalla jossakin taudissa, mutta eihän mulle tullut mitään. yhden yön olin kuumeessa (ja tietenkinolin aivan varma että nyt se malaria iski..) mutta sekin meni sillä ohi.
    Ja me kyllä syötiin ihan kaikkea mitä vastaan tuli, ja missä vain. oikeastaan ainoa mitä vältettiin oli vesijohtovesi ja ns. turisti-ravintolat, niissä kun on takuu varmasti aina huonoin ruoka.

    VastaaPoista
  4. Ihan totta, tuo mitä sanoit.
    Luulen, että olen itse itseni pelotellut. Niin monelle ei ole tullut mitään kuumetta pahempaa, kun katsoo vähän mitä suuhunsa pistää.

    VastaaPoista
  5. sweeties. great shot!
    i have a similar moment from laos. i need to find the photo.

    lots of love to you
    hope you are feeling well

    VastaaPoista
  6. I admire then for being so happy with so little and us, suffering for not "having what we want"...we sould learn from their laught!

    VastaaPoista