lauantai 17. joulukuuta 2011

old photos I


I have this thing with the old photos. I collect them when ever i´m traveling, from the flea markets or other markets. Not too many, just few from places i visit.
I mostly collect only photos of women, as i think in the old days, it was more rare to take photos, and especially more rare for normal women. When taking a photo, it was always some kind of special occasion, weddings, graduation, or some other festival, like in this photo.

This photo i found from Klatovy, a little city in Czech. I guess this festival has something to do with the religion, but i´m not sure. It was actually the lady on the very right who captured my attention in this photo. She looks so sad, so pale. And they are all standing a bit obliquely. I think this is a fascinating photo.

I´m always imagining stories behind of those people who i see in the photos. Wondering how was the situation when the photo was taken, who are those people, why is that woman on the right so pale..
*
Minä kerään vanhoja valokuvia. En mitä tahansa, vaan potretteja, lähinnä naisihmisistä. Reissuillani kun kiertelen toreja ja kirpputoreja, selaan aina vanhat postikortit ja valokuvat läpi. Jos sieltä jonkun katse pistää silmään tai vangitsee muutoin huomioni, otan sen mukaani.
Entivanhaan otettiin niin paljon vähemmän kuvia, se oli aina jokin erityistilaisuus, häät tai valmistumisjuhla, tai jokin muu juhla, kuten tässä kuvassa.

Tämän kuvan löysin Klatovyista, pienestä kaupungista Tsekeistä. Luulisin että kyseessä oleva juhlallisuus liittyy jotenkin kirkkoon, on rippijuhla tai vastaava.
Se oli oikeastaan tuo nainen äärimmäisenä oikealla joka pakotti minut ostamaan tämän kuvan. Kuinka hän on kalpea. Ja jotenkin surumielisen näköinen, lähes dramaattinen. Ja kuvassa kaikki naiset seisovat jotenkin hieman vinossa, sekin oli kiinnostavaa.

Katselen näitä keräämiäni vanhoja kuvia, ja mietin tarinoita kuvien taakse. Missä ja miksi kuva on otettu, mikä oli se tilanne. Keitä kuvien ihmiset olivat, minkälainen heidän elämänsä oli. Miksi tuo nainen oikealla on niin kalpea ja hymytön..

8 kommenttia:

  1. What a great photo! I like the woman on the right, too.

    VastaaPoista
  2. Mielettömän hieno kuva!!!
    Oikea aarre.
    Ja tuo äärimmäisen oikealla oleva nainen, häntä jaksaa katsella vaikka kuinka.

    Mummoni tädit harrastivat valokuvausta 1920- 50- luvuilla. He olivat molemmat sellaisia "ei koskaan hymyillä- naisia" . Vanhapiikoja molemmat. Heidän kuvistaan herää kans monia tarinoita ja mmalausten alkuja.

    VastaaPoista
  3. nice one!
    and a nice thing to collect...they are so different then our pictures nowadays. and all the stories they tell...pictures in general.
    do you hang them somewhere?

    have a sweet saturday night!

    VastaaPoista
  4. Katsoin ensin että siinä on lottia...oli aamusilmät päässä.

    Samoin minä kerään vanhoja kuvia maailman kirppiksiltä. Yksi ihana hääsarja on odottanut kehyksiä jo monta vuotta, sen kun haluaisin seinälleni. Jotkut pariisilaiset häät siinä ehkä 30-luvulla, viiden kuvan sarja. Olen kanssa miettinyt monet tarinat siihen, nimet ja kaikki.

    On tosiaan kalpea tuo nainen. Toivottavasti ei mikään lavantauti, tai sitten on vain puuteria vähän liikaa.
    Ryhdyin kanssa miettimään että mikä on juhlallisuuden tarkoitus, jotenkin rippilapsiksi ehkä liian vanhoja, näyttämävät morsiammilta.

    VastaaPoista
  5. Samantha, makes one really wonder about that celebration day.. how was it, especially for Her.

    Celia, oi vau, aika harvinaista naisille harrastaa valokuvausta tuohon aikaan. tai siis, en ainakaan tiedä kovin montaa. onhan se ollut ihan erilaista, työlästä ja enemmän aikaa ja rahaa vievää kuin tänä päivänä.
    mummosi tädeistä nousi kans heti vahvoja mielikuvia.

    Liivia, nyt vasta ensi kertaa ajattelin että se voi tietysti olla ihan vain puuteriakin. mä jotenkin mielikuvissani ajattelin sen tietysti olevan jotain dramaattisempaa, hän on niin järkyttynyt tai musertunut jonkin kauhean tapahtuman johdosta, joutunut vaikka naimisiin miehen kanssa jota ei ikimaailmassa voi rakastaa.. Vois ne nimittäin olla morsiammiakin. kaikilla aika samanlaiset puvut.
    Toisaalta en tiedä tsekkien käytännöstä, minkäikäisenä siellä esim. mennään ripille..?

    VastaaPoista
  6. Upea kuva! Minullakin ihan sama harrastus. Viimeksi ostin ison pinon kuvia Istanbulista kesällä. No, kirjamessuiltakin ostin kuvia. Samalla tavalla mietin kuviin tarinoita, joskus olen niitä kirjoittanutkin, yleensä niistä tulee ihan mielenkiintoisia.

    Minäkin katselin tuota vinoutta. Ihan kuin tuuli olisi puhaltanut kaikki naiset vähään vinoon. Vai ovatko he kaikki olleet vinoon kasvaneita? Sellaisesta vinoon kasvaneiden kylästä? Kylä, jossa kaikki kasvaa vähän vinoon...nyt meni levottomaksi.

    Ihanaa viikon alkua ja joulumatkan odotusta!

    VastaaPoista
  7. Kirjailijatar, kyllä nuo vanhat kuvat on kiehtovia. en yhtään ihmettele että olet kirjoittanut niistä jo monta tarinaa.
    "vinoon kasvaneiden kylästä", siinähän on jo tarina yhdessä lauseessa!

    VastaaPoista
  8. Sama harrastus, minä ostelen myös itselleni "uusia isovanhempia", kuten niitä kerran kaupiteltiin. Kaikki eivät ole ihan pieniä valokuvia, suurin on 1,5 metriä korkea ja metrin leveä valokuvataulu "mun kolmesta miehestä" vuodelta 1920 :)

    Kiehtovaa katsella tällaisia vanhoja kuvia. Mielikuvitus matkaa kuvan mukana, kuten sinullakin tuon oikeanpuoleisen naisen suhteen. Kallistun dramaattisen vaihtoehdon puolelle myöskin :)

    VastaaPoista