tiistai 11. lokakuuta 2011

5 sanaa





Africa in my memory; it´s about light, colors, smells, tastes, feeling in the air. When i was a kid we lived there for couple of years. I can still remember the taste of a fresh papaya picked up from our own tree. I remember the smell of the ocean and the fishmarket. The soft air after monsoon. And the colors, brighter than anywhere else.

In the evenings i sometimes have to think how many others on this planet are brushing teeth at the same moment. And do they think about the others brushing teeth at the same moment? And if there are many people doing the same, and thinking the same, could one feel it some how? Like a collective touch?

Red is a difficult color for me. I hardly ever dress myself in to red, even i like it as a color. Wearing a red dress would make me feel i now need to say something very important.

I got some keywords from Kirjailijatar to write this post. If you also want to have some words, let me know i send you some!
*
Afrikka on se iso ja kaunis ja käsittämätön manner. Minä ymmärrän siitä pienen murusen verran, sen verran mitä kannan mukanani. 
Kun olin hyvin pieni, asuin siellä muutaman vuoden perheeni kanssa. Siltä ajalta minuun jäi osa Afrikan valosta. Muistan vieläkin miltä tuntuu ilma sadekauden jälkeen, miltä tuoksuu merellä ja kalatorilla, miltä kaskaat kuulostavat hämärän laskeuduttua, miltä maistuu oman puun papaija. Värit muistoissani ovat kirkkaat. Kirkkaammat kuin mistään muualta.

En enää ikinä aliarvioi tahdonvoimaa. Jos jotain niin sen olen oppinut. Eri asia onkin sitten tietää mitä tahtoo.

Iltaisin saatan miettiä kuinka moni muu harjaa hampaitaan samaan aikaan. Ja mahtaako joku jossain miettiä sitä samaa. Että kuinka moni muu? Ja jos on monta jotka harjaavat hampaitaan samaan aikaan ja miettivät niitä muita jotka tekevät täsmälleen samaa täsmälleen samaan aikaan, niin voiko sen jotenkin tuntea? Jonkinlaisen kollektiivisen kosketuksen?

Punainen on minulle vaikea väri. Vaikka pidän siitä kovasti, en osaa pukeutua punaiseen. Punainen mekko jotenkin huutaa huomiota. Ja jos pukeutuisin punaiseen mekkoon, minusta tuntuisi että täytyisi sanoa jotain tärkeää. 

Sain tämän kirjoittamiseen 5 sanaa Kirjailijattarelta. Jos haluat minulta sanoja, hihkaisen niin laitan tulemaan!

8 kommenttia:

  1. Hienot heijastukset.

    Afrikka on varmasti ollut KOKEMUS. Olen käynyt eteläisessä Afrikassa kerran, kun mieheni vanhemmat asuivat siellä.

    Mulla on sanat jo Maijjalta, joten nyt en niitä tarvitse :)

    VastaaPoista
  2. Oi että, tuntui ihan kuin omilta sanoiltani (pl Afrikka, jonne kyllä haluaisin, mutta enpä ole vielä käynyt). Mietin myös usein "kuinka moni". Kuinka moni nyt itkee, entä rakastelee, entä syö meiramia, entä... Ja entä telepatia. Siihen uskon, kuinka moni ajattelee tätä nyt ja niin edelleen.

    Mikään ei ole niin vahvaa kuin tahdonvoima.

    VastaaPoista
  3. Mahtava asuinkokemus sinulla, elää mukanasi aina. Vaikka olitkin lapsi, niin varmasti muistot ovat kirkkaampia kuin kaskaan ääni. Olen itsekin asunut lapsena muualla ja se on kyllä vahvasti osa minuuttani.

    Ajattelen usein kuinka moni...kuka ja missä. Lapsi, aikuinen, vanhus...Oletetut henkilöt saavat kasvot kaiken kuvitelman aikana :D

    En aliarvioi tahdonvoimaa, mutten myöskään yliarvioi. Pelkällä tahdonvoimalla kun ei siirretä vuoria, sairauksia, maailman pahuutta.

    VastaaPoista
  4. Ottaisin mieluusti sinunkin sanasi, mutta sain myös Kirjailijattarelta ja pitäisi vain keksiä niihin lihoja ympärille.

    Afrikka. Sen tahtoisin kokea. Siskoni asuu siellä (Nairobissa) pysyvästi, joten ehkä siellä tulee joskus käydyksi. Uskon, että Afrikasta jää pysyvä jälki mieleen, iholle että verkkokalvolle.

    VastaaPoista
  5. Minulla oli eilen punainen mekko. En sanonut mitään koko päivänä.

    VastaaPoista
  6. Voi miten mahtava näitä oli lukea. Tahallani annoin sinulle Afrikan, että saisin palan Afrikkaa tännekin, sanojen muodossa. Minäkin mietin usein noita Kuinka monta -juttuja. Muistatko sellaisen Mikko Mallikas -kirjan, jossa kävi juuri noin. Tai en muista, miten se tarkalleen meni, mutta isossa kerrostalossa ihmiset teki juttuja...Minä muuten näenkin usein kerrostalomme kuin ulkoapäin, ilman seiniä, nukkekotina...Minulla on punainen mekko, tai ei se ole ihan punainen.

    VastaaPoista
  7. Merja, olihan se kyllä. mäkin olen nähnyt siitä vain yhden kolkan, kiva olisi joskus mennä katselemaan enemmänkin.

    maijja, se on jännä ajatusleikki! ja minäkin uskon jotenkin telepatiaan, monasti se on toiminut, tavalla tai toisella:)

    Saga, luulen että kokemus on ollut siksikin niin vahva että olen ollut lapsi. kaikki on tuntunut todella voimakkaalta, valo ja värit, äänimaailma ja tuoksut.

    Liivia, ai no mutta kyllä sinne sitten kannattaisi joskus mennä? aina parempi kun on joku joka tietää ja tuntee paikalliset tavat ja kulttuurin.
    mun isä oli kans etelä-afrikassa viime vuosien ajan pidempiä jaksoja, mun piti sinnekin lähteä käymään, mutta niinpä sekin sitten vaan jäi. se vaatii kuitenkin vähän omanlaisensa valmistelut jos sinne asti lähtee.

    Ilona, sulla taitaa olla ongelmattomampi suhde punaiseen kuin mulla;)

    Kirjailijatar, hehee, kivat sanat annoit, kiitos niistä;)
    en muista sellaista Mikko Mallikasta, harmi! ne kirjat oli kyllä kivoja.. Mä olen ajatellut kans joskus meidän taloa seinättömänä. ja sitten kun pimeässä ajan junalla asuinalueiden ohi, mietin jokaisesta valoa tulvivasta ikkunasta mitä siellä tapahtuu..kuka harjaa hampaita..

    VastaaPoista
  8. Oh how fun that you lived in Africa! Your memories of it sound lovely. And I feel the same way about red too.

    VastaaPoista