lauantai 17. syyskuuta 2011

somewhere there





I needed something else to think about (my head is full of theater at the moment). Here some photos from Cambodia last January-February.
I miss a bit the feeling of being on the road. Nothing else in my mind, just being there, going forwards, somewhere new place.
*
Kaipasin jotain muuta ajateltavaa. Pää on nyt niin täynnä näytelmää ja nurkan takana häämöttävää ensi-iltaa.
Niinpä kaivoin kuvia Kamputsan matkalta viime tammi-helmikuulta. En vieläkään tiedä miten tuon hämmentävän maan nimi oikeasti kirjoitetaan.
En oikein vieläkään tiedä mitä ajatella Kamputsasta, kokemus oli ristiriitainen ja hämmentävä ja huumaava. Mutta juuri nyt on vähän ikävä sinne. Ikävä matkalla oloa.
Sitä että ollaan tien päällä. Matkalla jonnekin. Ei tarvitse ajatella mitään muuta. Uusi paikka odottaa jossain tuolla. Vasta sitten kun sinne päästään, voidaan miettiä mitä seuraavaksi.

6 kommenttia:

  1. Se on maa, josta tiedän vain sinun ja ystävien matkakuvien perusteella jotain. En ole edes oikein muodostanut omaa käsitystä, mennyt vähän ohi.

    Mutta matkalla oloa minunkin on kauhea ikävä! Ihan tosi kauhea. Reissu on sentään tulossa, ja toinen erityyppinen pienempikin, mutta kummatkin ihan liian kaukana tähän hätään. Siksi luenkin näköjään kahta matkakirjaa yhtä aikaa, toista ylhäällä, toista alhaalla.

    VastaaPoista
  2. Juuri sitä matkalla jonnekin fiilistä kaipaan aina ja tänään se tulvahti vahvana, kun katselin ratakiskoja kaihomielellä (olkoonkin, että useimmiten se on lentokone, joka vie sinne jonnekin). Siitä syystä mieluummin teenkin lyhyitä matkoja useamman vuodessa kuin yhden pitkän.

    Pitääpä tulla etsimään sinun Kamputsean kuviasi paremmalla ajalla.

    VastaaPoista
  3. how much i love these photos.

    VastaaPoista
  4. Mullakin on kamala matkakuume. Nyt on vaan kaikki palaset niin liikkuvia, etten osaa varata matkaa mihinkään. Mutta matkalla olon tunne on se ihana tunne, olotila, jossa kaikki on mahdollista, kaikki päivät ovat täynnä jotain uutta. Ehkä se on myös se olotila, virittynyt aistimaan kaikkea uutta. Kotona tuntosarvia ei tule pidettyä aina ylhäällä. Kävittekö te siellä Angkor Watissa...en muista.

    VastaaPoista
  5. Liivia, tutustumisen arvoinen maa. vaikka mikäpä nyt ei olisi. mutta tosi hämmentävä, kaiken sen historian valossa.
    Se on jo hyvä että on joku reissu tiedossa, helpottaa kummasti oloa. Vaikka silloin kun reissukuume iskee, niin sinne reissuun pitäisi päästä just heti nyt! ei malttaisi yhtään odottaa.

    Saga, mä suunnittelen kans tekeväni pian pienen retken. en edes kovin kauas, mutta pienikin matka vie taas mukavasti ajatuksia muualle ja tuo päähän lisää tilaa.

    kitchu, thank you! i chose them to calm my restless mind. good if it works for you too.

    kirjailijatar, hyvin sanottu tuntosarvista. niitä on tosiaan vaikeampi pitää ylhäällä kotioloissa. joskus tosin saatan tehdä tutun kotimatkankin "uusin silmin". kävelen kadun toista puolta ja kierrän vähän eri reittiä, yritän katsella kaikkea niinkuin olisin ulkomailla. se joskus jopa onnistuu;)
    Ja joo, käytiin siellä Angkor Watissa! pitäiskin tehdä siitä postaus..

    VastaaPoista
  6. these are amazing pictures!
    thanks for your comment the other day - i'm fine. autumn is arriving in berlin and i need a little time to accept that after such a short summer, but the sun's out today... hope you are well too!

    VastaaPoista