tiistai 9. elokuuta 2011

mistä on pienet tytöt tehty



There was a hut on the hill. We climbed up and went in. Full of people, all in their best costumes, all in good mood.
There was a little orchestra, they sang and danced. We danced. And everybody had bread and big slices of cheese, bier and thick apple juice. The kids got chocolate.
And i watched how the little girls licked every tiny piece of chocolate from the wrappings, how they then straightened those wrappings with their finger nails and left them to dry.
*
Vuorella oli tupa ja sinne me mentiin. Ja se tupa oli täynnä ihmisiä, kaikki juhlatuulella ja juhlaliiveissään. Siellä soitettiin ja laulettiin ja tanssittiin, mekin tanssittiin, syötiin leipää ja veistettiin puukolla paksuja siivuja juustoa päälle. Juotiin olutta ja sakeaa omenamehua. Lapset saivat suklaata. 
Ja minä katselin miten ne pienet tytöt nuoli suklaakääreistä viimeisenkin murusen, silittivät kynnellä foliopaperin sileiksi ja jättivät ne pankolle kuivumaan.

5 kommenttia:

  1. Minä katsoin ensin, että onko tuo kuva tästä ajasta ollenkaan. Siinä on jotain sellaista vanhaa ja viehättävää, ehkä jotain viatonta. En nyt osaa sanoiksi pukea. Oliko nuo kaksoset, ovat kuin kaksi marjaa? Tulee mieleen myös Pikku Heidi, suosikkini lapsuudesta.

    VastaaPoista
  2. Ihanat tytöt!

    Minustakin näissä kuvissa on jotain ajatonta ja viatonta. Tuli yhtäkkiä Bergmanin Fanny ja Alexander mieleen.

    Ihana ajatella, että jossain tuolla vuori ja vuorella tupa, jossa tanssitaan, soitetaan ja lauletaan.

    VastaaPoista
  3. Merja, no oli kyllä. harvoin näkee suklaata syötävän sellaisella hartaudella:)

    Kirjailijatar, taisivat olla sisarukset. samassa perheessä oli ainakin viisi lasta.
    tunnelma oli ajaton tuossa tuvassa. voisin kuvitella että samanlainen näky se on ollut jo 50 tai satakin vuotta sitten. siellä vietettiin St Jakobin päivää, tai jotain sellaista vuosittaista juhlaa..

    minja, no niinpä;) muksut olivat kovin tohkeissaan kun pääsivät esittämään tansseja ja laulua. ja palkintona suklaata..

    Celia, Fanny ja Alexander on kyllä hieno, hiuksia nostattava elokuva. ja oli tuossa tuvan tunnelmassa jotain samaa. sain kyyneleet silmiin kun katselin erästä jo hyvinkin vanhaa miestä joka tanssi sydämensä kyllyydestä välillä riemusta hihkuen. nuoret ja vanhat yhdessä, kaikki se ilo ja siinä ajattomassa hetkessä yhdessä läsnä oleminen. se oli hienoa.

    VastaaPoista