sunnuntai 10. huhtikuuta 2011




Yesterday was the last time for two plays which i have been playing in. The other play went for 5 years. It´s a long time for a play. It´s a long time in ones life.
One member of our group got married, one divorced, one got two kids in that time, one got retired. Only thing that was permanent was this play which we played together every once in a while. And we had fun. And we shared something.
And that´s why it feels a bit sad to say good bye. But that´s how it goes. And some new adventures are waiting for everyone again.
*
Hieman haikein fiiliksin. Eilen meni viimeistä kertaa ikinä kaksi prokkista joita on ollut hirmu kiva tehdä. Toista sain tehdä viisi vuotta. Se on pitkä aika. Siinä ajassa ihmiselämässä ehtii tapahtua paljon.
Joku meni naimisiin, toinen erosi, kolmas sai kaksi lasta, neljäs jäi eläkkeelle. Ainoa mikä pysyi oli se esitys jonka äärelle kokoonnuimme, jaoimme hetken, leikimme, iloitsimme, unohdimme hetkeksi muun.
On haikeaa erota ihmisistä kun jotain hyvää on syntynyt yhdessä tehden. Mutta näin se menee. Ja uusia seikkailuja kohti taas.

11 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. beautiful photgraphs. i always like your posts.

    VastaaPoista
  3. Viisi vuotta tosiaan on hurjan pitkä aika.

    Kiitos, kun haastoit ajattelemaan. Ajatukseni pidän kuitenkin nyt itselläni.

    VastaaPoista
  4. five years is indeed a little eternity. i am sure it was a very special evening.
    new adventures are also welcome.

    VastaaPoista
  5. Ihanat kuvat ja lavasteet, tuollaisissa olisi kiva elellä!

    Olen kuullut kans esityksistä, joita on vedetty samalla porukalla lähes kymmenen vuotta, tosin tuo juttu oli Venäjällä. Se on aika hurjaa, mutta toisaalta hienoa.
    Viisi vuotta tuntuu jo todella pitkältä ajalta.

    VastaaPoista
  6. I understand your melancholic thoughts, but the photos are great :)

    VastaaPoista
  7. love these shots..
    beautiful memories will be for ever yours...
    Emma from San Francisco

    VastaaPoista
  8. Five years is a long time, but as you say, is a time to keep in memory, to have lived and enjoyed and soon new things will come. Just wait sitting with a cup of tea and remembering those years.

    VastaaPoista
  9. Sara, thank you:)

    Ilona, kiva kuulla. jos herätti ajatuksia siis:)

    sarapirat, 5 years is a long time in one´s life. so many things cab happen. and still, it´s a short time when thinking time as time. eh, if you know what i mean.. thinking time anyhow is confusing..

    Celia, joissain lavasteissa tosiaan voisi mielellään asua. vaikka mikään ei olekaan sitä miltä näyttää.

    olen muuten itsekin ihmetellyt joitain esityksiä jotka jaksaa painaa 5 tai 10 vuotta. että eikö siihen jo puudu? mutta niin vaan hujahti nopeasti tässäkin se 5 vuotta.. hyvä jos ehti aivastaa;)

    at swim-two-birds, thank you:) and on the other hand, melancholy is always not so bad feeling at all..

    Emma, thank you Emma and greetings to San Francisco!

    ibb, yep, that´s how it goes:)

    VastaaPoista
  10. oh yes it is. long and short at the same time...never know how to really grasp it.

    VastaaPoista
  11. Olen aina ihmetellyt, miten näyttelijät jaksavat esittää samaa näytelmää vuosikausia, että eikö siihen kyllästy...Toisaalta olen myös ajatellut tuota samaa, että on varmasti tavattoman haikeaa erota porukasta, jonka kanssa on tehnyt pitkään jotain juttua. Se on vähän kuin vaihtaisi työpaikkaa.

    VastaaPoista