keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Pariisi ja äiti








This trip to Paris was an autumn trip for me and my mother. Once a year we have done little trips just the two of us. Since some years now. I feel it very important to have this time with my mother. To have time to talk, change thoughts, some where else, see and feel things together, as two grown ups, as a mother and a daughter.
We also cry and we laugh, we make jokes, we argue, we get tired, we have fun.
I know i´m lucky to be able to do all this with my mother.
*
Pariisin retki oli äidin ja minun syysretki. Jo joitakin vuosia olemme lähteneet yhdessä pienelle matkalle, syysretkelle, vain me kaksi.
Pieniä tärkeitä retkiä lähelle ja kauas, maantieteellisesti, ajallisesti, fyysisesti. Miten minä muistan, miten sinä muistat. Miten me olemme kokeneet samat asiat eri tavalla, mitä me koemme ja ajattelemme nyt.
On aikaa puhua, olemme toisaalla, jaamme tämän hetken, muistelemme, nauramme ja itkemme. Kujeilemme, kiukuttelemme, mökötämme, väsymme, vitsailemme, sovimme, olemme. Äiti ja tytär, kaksi aikuista, kaksi samaa ja kuitenkin eri.

"Miten kaikki toistuu", huokaa äitini puoliääneen mökötettyämme hetken toisillemme.
"Mikä toistuu?"
"Kaikki. Muistan miten minulla meni joskus hermot oman äitini kanssa, se sama mihin sinä hermostut. Kaikki toistuu."

13 kommenttia:

  1. Minä olen ajatellut samaa, tulee sellaisia hetkiä, että minusta tuntuu, että olen oma äitini. Silmänräpäyksen kestävä loikka aikojen ylitse kolmenkymmenen vuoden tai kahdenkymmenen vuoden taakse. Minä olen äiti ja lapsi minä. Äitisi on viisas nainen.

    Mitä ihmettä tuossa toiseksi alimmaisessa kuvassa on? Ihmeellinen kuva. Kaupunki on paljas, kun tuolit kyyhöttävät yksinään, mutta kaunis. Kuin juhlien jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Kauniit kuvat. Ja teksti! Olen onnellinen,että pääsette matkoillenne kaksin..itse en voisi ikinä lähteä äitini kanssa minnekään,meillä ei ole sellaista suhdetta ollenkaan. Se on sääli,sillä teidän ja niin monien muidenkin äiti-tytär-reissut kuulostavat aina niin ihanilta.
    Mutta ehkä pääsen joskus oman tyttöni kanssa:)

    VastaaPoista
  3. love the first four images.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa että teillä on tuollaisia syysmatkoja. Oma äitini aina puhuu, että lähdetään, Berliiniin, Zürichiin tai Lissaboniin, mutta ei me ikinä lähdetä. En osaisi kuvitella äitiäni Berliiniin, se olisi aivan liian iso kaupunki äidille, luulen.

    En ole ikinä ollut äidin kanssa kahdestaan matkalla. Sitä kyllä suren, että hän ei ole nähnyt Pariisia. Mutta onhan hän nähnyt Moskovan ja New Yorkin (minä en).

    VastaaPoista
  5. Kirjailijatar, niin se on hullua. kai sen niin täytyy mennä. sitä vaan kuvittelee olevansa itse toisenlainen ollessaan sitten joskus äiti, mutta jaa-a. saas nähdä;)
    Enkä muuten tiedä mitä nuo kansiot pitivät sisällään, mutta kansioita ne taisivat olla. nähtiin vaan kiva sisäpiha, mentiin sinne ja siellä oli röykkiöittäin tuommosia kansioita pinossa oven edessä.

    Niina, Kiitos. ei se olekaan itsestään selvää että äitinsä kanssa voi näin reissata. tiedän sen ja olen tästä hyvin kiitollinen ja iloinen.
    ja toivon että oman tyttösi kanssa teette äiti-tytär retkiä vielä monet kerrat!

    Melanie, thank you!

    Lumikko, jos äitisi on ollut New Yorkissa Berliini olisi hälle varmaankin ihan "peanuts":) Berliinihän on itse asiassa aika kylämäinen, minusta.
    Mekin aloitettiin kyllä ihan pienesti, oltiin ekoilla retkillä päivä, pari Tallinnassa. sitten uskaltaa jo pidemmällekin;)

    VastaaPoista
  6. so i assume the woman is your mother?
    so special...
    sounds like a very nice bounding.
    people lately remind me that not everybody have that with their parents. something to cherish...

    VastaaPoista
  7. outi, äiti oli New Yorkissa 20 vuotta sitten ja oli siitäkin ihan järkyttynyt (mutta myös vaikuttunut). Nyt hän ahdistuu jo Helsingistä, pitää liian isona ja pelottavana. Zürichiin uskaltaisin sen ehkä viedä, mutta Berliiniin en... ellei sitten pysyteltäisi koko ajan Prenzlauer Bergissä tms.

    Virossa ollaan itse asiassa oltukin, oikein autolla kierrelty pikku paikkoja (mutta ei kahdestaan).

    VastaaPoista
  8. Minä alan näyttää äidiltäni myös - ja sama hössötys, voi että!?!

    VastaaPoista
  9. Osuva, ihana teksti.
    Kunpa saisin minäkin vietyä äitini Pariisiin (tai minne vaan). Ei suostu.

    Kuvatkin koskettivat. Kaunista kaikki.

    VastaaPoista
  10. Löysin tänne vasta. Ja täytyy sanoa että voi miten kaunista! Tunnelmallista ja kodikasta ja aarteita.

    VastaaPoista
  11. It is important for me too. I have my moment with her on fridays. We go out just to look at shops...buy something, but it is a time to talk, to share...and I know she appreciates it a lot.
    And Paris...a great place to get lost

    VastaaPoista
  12. Niin ihana kirjoitus. Ja kuvissa kaunis autius.

    Minä olen huomannut kuinka äitini alkaa muistuttaa yhä enemmän ja enemmän omaa äitiänsä siis jo edesmennyttä mummoani.
    Se tuntuu aika hämmentävältä. Ehkä tämä hänelle vielä aika uusi mummon rooli voi myös tiedostamatta tuoda eleitä menneisyydestä, mutta tosiaan aina hetkittäin säpsähdän, kuin mummoni puhuisi äiti äänellä minulle.

    VastaaPoista
  13. sarapirat, she is my mother in the photo.
    and yes, i have noticed too that it´s really something to cherish..

    Lumikko, Prenzlauer Berg olisikin ehkä juuri mukava paikka äidillesikin. siellä voisi istuskella mukavissa katukahviloissa ja puistoissa:)

    Leena, niin siinä saattaa käydä itse kullekin;)

    Liivia, kiitos kovin. voihan niitä retkiä tehdä ihan lähellekin. äitisi ei taida pitää sitten lentämisestä? tai matkustamisesta ylipäätään?

    Thilda, hei vaan ja kiitos! tervetuloa toistekin.

    ibb, that sounds very nice. i guess your mother lives quite near you?

    Celia, kiitos paljon Celia. niin se on aika jännä, mistä ne roolitkin oikeastaan kumpuaa, ja kuinka tietoista se on että alkaa muistuttaa omaa äitiään. kenties ihan tahtomattaankin.. ;)

    VastaaPoista