torstai 28. lokakuuta 2010

Kuningatar // Lady Crow




Once in the winter i saw a very old lady in black. She was walking by the sea with ten twenty thirty forty crows. All dressed in black too. Leaping behind the lady with respect.
Once in a while the lady gave some bread to the crows. And they were walking, like a silent black parade thru the white landscape.

It´s been years, but i still remember the lady with the crows. She impressed me. She was like a queen.
*
Oli kerran talvi. Töölönlahti oli hennosti jäässä, maassa valkoinen lumi.
Hyvin vanha kuivakka pystypäinen nainen käveli vettä reunustavaa tietä pitkin, päästä varpaisiin mustiin pukeutuneena. Hänen jäljessään loikki yhtään liioittelematta viisikymmentä varista. Kukin heistä yhtä lailla päästä varpaisiin mustiin pukeutuneina, harmaata siipisulkiin sipaisseena.
Se oli kuin arvokas hautajaissaattue.
Paitsi että silloin tällöin harvakseltaan nainen heitteli leivänpaloja taskustaan mustille tovereilleen.
Kukaan ei pitänyt ääntä.
Seurasin lumoutuneena tätä kulkuetta, hitaasti etenevää naista kunnioittavasti loikkiva varis-saattue kannoillaan. Siinä menee kuningatar, minä ajattelin.


Siitä on jo monta vuotta. Nainen on ehkä jo kuollut. Mutta eilen minä viimeksi häntä taas ajattelin.
Yritin minä kerran itsekin saada variksista kaveria, olin samaisella lahdella leipäpalojen kanssa, heitin kahdelle varikselle maistiaisia. Toinen lehahti lentoon, luuli kai leipääni kiveksi. Toinen jäi etäälle tuijottamaan minua epäilevästi. Eivät ne minua tunteneet, eivätkä välittäneet tutustuakaan.

4 kommenttia:

  1. Hei Outi, aivan ihana kirjoitus!

    En oo pitkään ehtinyt kommenttoimaan, mutta nyt nopeasti huikkaan, ihana mökki teillä!!!

    Ja kutoamisen vimmasta, minä yrittin liiviä, mutta tuli huivi:D

    Rautatieasemat/junat ihania ovat!

    Ja minä olin tiistaina samalla mäellä kävelyllä :)

    VastaaPoista
  2. Piirsit niin hienosti kuvan naisesta ja variskulkueesta!
    Kaunis tarina, nämä kuvat kuin tuohon tarinaan tehty.

    Krakovassa näin vanhan naisen, jota kymmenet pulut piirittivät. Meinasin ottaa kuvan, mutta se tuntui jotenkin töykeältä, tunkeutua heidän hetkeensä.

    VastaaPoista
  3. marika, hei hei vaan ja kiitos! minä oon kutonut kolme pipoa, ehkä kohta pitäisi laajentaa liiviin;)

    ladybug-zen, thank you, sunny saturday for you!

    Celia, kiitos. hassu sattuma muuten se että juuri samana päivänä kun mustapukuista naista ajattelin, kohtasin toisen päästä varpaisiin mustiin pukeutuneen naisen kaivopuistossa. tämä jälkimmäinen taisi olla vielä nunna, päähuivista päätellen.

    kuvan rohkenin ottaa kaukaa, mutta tiedä tuon tunteen. en useinkaan rohkene mennä liian lähelle ihmisiä kamerani kanssa, tunkeutua siihen hetkeen, niinkuin sanoit.

    VastaaPoista