tiistai 12. lokakuuta 2010

jäi sentään jotain






I have always kept few photo folders from some trips on my own computer, and they saved. Lucky me. I was also lazy to remove photos from this year to that external hard drive, so they got saved.

Photos are only photos, but they can be very precious. They are memories. They bring the scent of the roses to my nose, the feeling of that hazy early morning when we arrived to Belgrad, soft wind from the window on that saturday morning far away from here..
*
Kiitos epäluuloisuuteni koneita kohtaan, jäi sentään jotain; varhainen aamu junanraiteilla matkalla Serbiaan, Istanbulin kissat, aamiainen välimeren rannalla, heijastukset purjeveneistä, ruusutarha sveitsiläisessä kylässä.
Olen säilyttänyt muutamia rakkaista reissualbumeitani omalla koneellani, ja ne muutamat ovat edelleen tallessa. Samoin tämän vuoden kuvat ovat vielä koneellani, laiskana en ehtinyt niitä vielä siirtää ulkoiselle kovalevylle "turvaan", hyvä niin.


Kuvat ovat vain kuvia, mutta miten paljon niihin liittyykään. Kiitos teille ihanat kommenteistanne ja ymmärtämyksestä. 
Tuntuu ihan hullulta ahdistua moisesta, mutta niin, ne ovat kuitenkin tärkeitä. Kuvat ovat muistoja. Ne palauttavat mieleen tunnelmat, ihmiset, ajatukset, ilon, naurun, haikeuden. Ne tuovat takaisin sen aikaisen aamun kun saavuttiin junalla Belgradiin, tuulenvireen avoimesta ikkunasta, ilman värin ja tuoksun, nälästä kurnivan vatsan ja jännityksen..

9 kommenttia:

  1. Voi ei kuvat ole vain kuvia, VAIN pois. Nämäkin sen todistavat, hienoja ovat ja onneksi säilyivät!

    VastaaPoista
  2. Kauheeta, luin juuri onnettomuudestasi, olen todella pahoillani!!!!
    Appiukkoni on näissä asioissa mestari, siis turvakopioimisessa ja juuri erityisesti valokuvien. Voisin kysyä häneltä asiasta neuvoa.

    Mulla on tietokoneessa sellainen ohjelma, joka automaattisesti turvakopioi kaikki tiedostoni. Olen niin epäjärjestelmällinen ja hajamielinen, että muuten kaikki tärkeät tekstit ja kuvat olisivat jo kauan sitten kadonneet.

    Onneksi jotain kauniita kuviasi sentään säilyi. Kunpa jollain taikakonstilla saisi ne kadonneet takaisin.
    Ajattelin just teettää ison kasan paperikuvia, on ikävä paperikuvia.

    VastaaPoista
  3. Liivia, kiitos kovin. salaa ajattelen myös että eivät ne ole VAIN. tulee vaan helposti huono omatunto että täällä mä ulvon kuvieni perään ja kaikenlaista kamalampaakin maailmassa tapahtuu..

    Celia, mulla olis periatteessa mahdollisuus tuohon turvakopiointiin kans, mutta liian vähän tilaa koneella. sehän siinä vähän onkin, tilaa tehdäkseni olen aina siirtänyt kuvia ulkoiselle muistille. sitten sattui paha kömmähdys, ja niin...
    no. voisin nyt viimeinkin kokeilla kuvakirjojen tekoa ja paperikuvien teettämistä pitkästä aikaa..

    VastaaPoista
  4. Ihan sama juttu, minä marisen kuukausi tolkulla puuttuvista pattereista ym. ja toiset rypee henkihieverissä oikeissa katastrofeissa.
    Mulla on printteri, tilasin juuri kuvamustetta ja päätin vetää heti muutamat kuvat kunhan muste saapuu.

    VastaaPoista
  5. Onneksi edes jotain säilyi. Minä olen muutenkin ollut huolissani tästä digiajan kuvista, että jääkö mitään jälkipolville. Ei kai seuraava sukupolvi säilytä kovalevyjä tai tietty ne säilyttää, mutta on se vaan hassua, että kun mummista aikaa jättää, jaa muistoksi kovalevy!

    Nämäkin kauniita kuvia, onneksi jotain säilyi.

    VastaaPoista
  6. Liivia, omat murheet ja huolet on kuitenkin omia, eikä se vähennä huolta kaikista muista maailman kamaluuksista. saa kai sitä tuskailla kadonneita kuvia tai kuulumattomia pattereitakin.
    ja onhan moni asia on oikein hyvinkin, onneksi.

    tuota printteriäkin olen miettinyt..

    kirjailijatar, totta. ja ei kai nämä kovalevyt ja muutkaan ikuisia ole. ja toisaalta mikä nyt on ikuista, tai tarvitseeko sellaista ollakaan..? mutta jos nyt edes itse osaisi pitää kuvansa tallessa, siinäkin sitä jo olisi;)

    VastaaPoista
  7. Photos are really beautiful treasures I enjoy hidding and discovering time after

    VastaaPoista
  8. how good that some of them were still saved on your computer. i still can't believe you lost so many. is there no way at all to recover them?

    VastaaPoista
  9. ibb, they are treasures, that´s so true. and that´s why it feels so bad to loose them..

    kristina, i was so stupid not to keep them in two places, i always removed them to that external hard drive, that was my "archive".
    We tried to run thru with some software which was searching the lost material, found maybe 20 photos and that´s it. so. they are gone now. but yep. now i have to get a bit better system.

    VastaaPoista