tiistai 5. lokakuuta 2010

että saa vain olla




I´m longing for the blue. Too many things on my What to do-list. Just have to start. Somewhere. Maybe one more cup of coffee first..
*
Tänään kaipaan sinistä. Ja sitä että saan vain olla. Mikä onni, vapaa päivä, vasta illalla töihin. Tekemättömien töiden lista täyttyy ja muistuttaa itsestään, mutta juuri nyt en jaksa siitä huolia.

Verenpunainen neilikka kukkii sitkeästi ikkunalaudalla. Basilika paleltui. 
Mietin elämää ja unta, myös sitä loputonta. Mietin villasukkia, myrskylyhtyä ja tiskaamista.
Mietin mistä aloittaa. Aloittaminen on aina kaikkein vaikeinta.

10 kommenttia:

  1. Tykkään ihan hulluna tokasta kuvasta.

    Minunkin pitäisi aloittaa jostakin, en vaan osaa päättää mistä. Vaikeaa on. Sitten kun saa aloitettua, kaikki sujuu kuin vettä vain. Ainakin yleensä.

    VastaaPoista
  2. Hei kirjoitan tänne terveiseni siitä hormoneja käsittelevästä tekstistä jota blogissani kommentoit. Sekun oli jäänyt sinne roikkumaan, vailla vastakommenttiani.

    Sympatia halaukseni siis sinulle, Kaikkea kanssa me naiset joudumme jännittämään ja tutkituttamaan!

    voi hyvin!

    VastaaPoista
  3. Talvi alkaa mulla siitä kun basilika ei kestä, ei kaupasta kotiin eikä ikkunalla, jos sen on jotenkin vällyissä saanut roudattua kotiin.
    Tylsä juttu, sillä ilman basilikaa on jotenkin vaikeaa, kun on joka päivä puoli vuotta syönyt.

    Aloittaminen on aina vaikeinta. Toiseksi loppuun saattaminen. Siinä välillä on parasta:)

    VastaaPoista
  4. Liivia sanoi sen hyvin,siinä välillä on parasta:) Minullakin kaiken aloittaminen on se suurin askel..ja jos en saa sitä jotain heti valmiiksi,niin sitten se jää ja jää ja jää..
    Äläkä edes aloita siitä tekemättömien töiden listasta,apua! Meillä se on sellainen parin sivun mittainen...

    Kauniit sävyt näissä kuvissa! Ihanan tummat ja vahvat.

    VastaaPoista
  5. Aloittaminen on aina vaikeinta, kun pääsee sen kynnyksen yli, kaikki sujuu. Ja minun pitää yleensä odottaa inspiraatiota tai raivonpuuskaa, muuten en saa mitään aikaiseksi.

    Tuo toinen kuva on ihan ihmeellinen.

    VastaaPoista
  6. Ilona, Kiitos, minäkin tykkään kuvasta vaikken oikein edes ymmärrä miten siitä tuommonen tuli. sitä parempi:)

    eilen tänään huomenna, kiitos! täältä lähtee sympatiahalaus sinne myös. voi hyvin kans!

    Liivia, basilika on harmillisen arka otus. eikä ne kaupan basilikat kestä purkissakaan paria päivää kauempaa. sitä on lähdettävä jonnekin missä basilika kasvaa saadakseen rouskuttaa sitä ympäri vuoden;)

    Niina, toisaalta ne listat selkiyttää elämää, ja on ihan voittajatunne kun saa viivattua tehdyt asiat yli. toisaalta ne ahdistaa kasvaessaan.. sain sentään tiskattua eilen;)

    Kirjailijatar, se on kyllä totta. kynnyksellä kärkkyminen vie lopulta hermot, sitten on vaan syöksyttävä puuskalla sisään.
    kuva on minusta vähän kuin veden alla otettu, vaikka oikeasti lymyilin vain mustikanvarpujen alla..

    VastaaPoista
  7. How well don't I know the "one more cup of coffee first" :) Love your images; they all tell a story of their own. Have a lovely wednesday!

    VastaaPoista
  8. yep, one more cup. and i am waiting for that kleinbus so that i can visit you in the cottage. looks so fairytale like. who are you sharing it with, your partner? and do you only go there for weekends or also inbetween?

    VastaaPoista
  9. Lilli, thank you:) sometimes it needs some more cups to get in to work..

    sarapirat, you are always welcome! my love one is sharing the little house with me. it´s actually quite near here, so we go there even just for a coffee or to have a peek of the sea.

    VastaaPoista
  10. lovely images. i particularly like the first two.

    VastaaPoista