maanantai 6. syyskuuta 2010

kirpeää



This morning instead of rushing to work i spent my time on photographing this lemon on the kitchen table. And later a really had to rush. I just forgot the time. And eventually i found only this one photo to be some how representative. Oh well..

Lately it has been lots of working, one theater festival during last weekend (also work in another words..), lovely afternoon picnic on the dock with the friends, planing for a new trip, and a-little-house-by-the-sea-dreaming. Hmm, we went to see one.. a very tiny one..
*
Tänä aamuna olin myöhästyä töistä jäädessäni kuvaamaan tätä sitruunaa keittiönpöydällä. Se oli jäänyt siihen edelliseltä illalta. Ajantaju hävisi, tuhrasin taas jotain omiani, tuli kamala hoppu. Eikä niistä kuvistakaan mitään ihmeellisiä tullut.
Kun on kiire jään usein haromaan vastaan. Tietoisesti tai tiedostamatta. Ja kohta taas juoksen.

Viime päivät (hmm, viikot) on olleet yhtä haromista ja juoksemista. Töitä toisin sanoen. Viikonloppuna teatterifestivaaleilla (töissä..). Mutta myös laituripiknikillä ystävien kanssa, uuden suunnittelemista, matkahaaveilua, talo-meren-rannalla-haaveilua. Käytiin jopa katsomassa yhtä, todella pientä..

8 kommenttia:

  1. i love this feeling with photography, when you just HAVE to make that picture....and you loose yourself in that reality and nothing else really matters. maybe it is worth the rush afterwards?

    and the picture is beautiful. i drink liters of lemon juice these days with my cold. so it fits my mood too.

    VastaaPoista
  2. Se on joskus kamalan ärsyttävää, kun ei saa taltioitua kuviin asioita, kuten näkee ne. Se on niin vaikeaa. Joskus kuvat taas onnistuu yllättävän hyvin.

    Minullekin kelpaisi pieni talo meren rannalla. Se saisi nimenomaan olla pieni, sillä ei tilaa tarvi, kun on vieressä meri. Siellä on tilaa.

    Minullakin elokuu on ollut yhtä juoksemista ja tekemistä ja suunnittelua ja organisointia. Eiköhän se tästä :)

    VastaaPoista
  3. 'Talo meren rannalla' on mun mittapuun mukaan utopiaa. Ihanaa utopiaa.
    Onneksi pääsen koska haluan 'taloon järven rannalle', mutta eihän se sama ole. Ei ollenkaan. Mutta edes se.

    Mulla on ihmevaihe, en jaksa kuvata. Näin ei ole ollut vielä koskaan. Kohta huolestun.

    VastaaPoista
  4. am Sonntag machte ich einen langen Spaziergang in der Naehe von Bern. Ich wanderte durch ganz kleine Dörfer mit 5-8 Häusern. Alte Häuser aus Holz mit riesigen Gärten davor. Alles spross üppig in den schönsten Farben und ich dachte mir auch, wie schön es doch sein müsste in einem dieser Haeuser wohnen zu dürfen...
    Wenn es dazu noch an einem See stehen würde, ...
    Hey, das tönt, als hättest du wieder unglaublich strenge Zeiten!? Ich hoffe, das Zitronengefühl bezieht sich nur auf den heutigen Morgen und nicht auf den ganzen Tag!

    VastaaPoista
  5. Arkiaamun pienet kauniit asiat ovat joskus tärkeämpiä kuin ajoissa ehtiminen.

    VastaaPoista
  6. Nyt soi päässä Kauko Röyhkä ja Talo meren rannalla.

    Tykkään sitruuna kuvasta. Kesällä löysin itseni pellosta makaamasta, kun piti saada just oikea "kulma" . Aika koomiseksi monesti menee nämä "kulmat", mutta menkööt, sellaista ponille kyytiä meininkiä.

    Talo meren rannalla kuulostaa kyllä ihanalata!!!

    VastaaPoista
  7. sarapirat, sometimes when i´m rushing in to somewhere, i have to stop and think by myself; is this really now needed? am i REALLY in a rush? i mean, this world still keeps turning on even i´m 10 or 15 minutes late from work;)

    Kirjailijatar,oman kokemuksen kuvaaminen on niin vaikeaa valokuvan avulla, minulle siis. joskus yhteen kuvaan haluaisi mahduttaa niin paljon muuta kuin mikä on mahdollista. mutta räpsiessä aina jotain oppii:)
    ah, ja meri. niin hyvin sanottu tuo, että meressä on tilaa.

    Liivia, utopiaa se vielä täälläkin on. mutta olen laittanut tilaukseen, listalle: jonain päivänä tapahtuvat asiat;)
    Enkä aina jaksa kuvata minäkään. ehkä se tekee välillä ihan hyvääkin antaa kuvasilmän levätä?

    Schanett, sounds very nice. i can imagine those beautiful old houses..
    and no worries, i maybe feel squeezed like a lemon, but my mood is more like the color of it; yellow;)

    Pirkko, no just näin. kyllähän tässä elämässä saa juosta jos meinaa joka paikkaan ehtiä.

    Celia, ha haa, nyt piirtyi mun mieleeni kuva sinusta möyrimässä pellossa kuvan perässä;)
    Joo, itse kuvaustilanteista sais kyllä ihan oman sarjansa.. kuvina tai tarinoina;)

    VastaaPoista