sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

alive



It´s funny how all the busy-stuff can get stopped like to the wall. And how things come at the same time. First i hurt my back and then on friday evening, out of nowhere, i got very heavy vomiting disease which kept me the last 24 hours in bed. I just got up every 1 or 2 hours to throw up. (eh, sorry about this, i hope you are not eating at the moment..)
I had to cancel everything for this weekend. This was quite hard, as it was not just about my work but also about many others. But, the world still keeps turning on, right..

I believe our bodies are wiser than we want to admit. They start to send signs, little flu, a hurting back.. And then if i don´t listen to my body, it makes a final stop, in a way or another. Like putting me in to the bed where i have to have time to think what is going on, where am i going, what´s the hurry? Is this now really necessary?
One thing i have been thinking lately, is that how difficult for me it is to say no. I rather say yes yes to everything, and then later i feel like oh no, what did i now promise to do, is this REALLY something what i want to do.
Don´t know if i wrote this understandable? But i guess i just wanted to say what i now (once again) learned is to take better care of myself. Mentally and physically.
Take care:)

ps. i took the bead clothes on the balcony,  you can see a little black dot on the roof, it´s the blackbird who sings so beautifully. 
***
Jännää miten kaikki kiire ja vouhotus saattaa äkkiä pysähtyä kuin seinään. Ja miten asiat pakkaa päälle samaan aikaan. Ensin meni selkä, ja sitten perjantai-iltana salamana taivaalta, iski todella hurja oksennustauti, joka piti minut viimeiset 24 tuntia tiukasti sängynpohjalla. Nousin ainoastaan tunnin, parin välein oksentamaan. (eh, anteeksi nyt tämä, toivottavasti et ollut juuri syömässä..)
Piti peruuttaa kaikki duunit viikonlopun osalta. Aika hurjaa. Kun ei ollut kyse pelkästään omasta duunista vaan myös monien muiden. Mutta, niinpä se pallo vaan pyörii edelleen, ei se maailma tähän kaadu ja niin pois päin..

Keho on aika viisas, ehkä viisaampi kuin välillä haluaa itselleen myöntää. Se alkaa oireilla, lähettää pieniä merkkejä, pientä flunssaa, selkä napsahtaa.. ja jos en sitä kuuntele, se pistää lopullisen stopin ja pakottaa sänkyyn makaamaan, tavalla tai toisella. Onpahan sitten aikaa miettiä että mitäs nyt, mihin tässä taas ollaan menossa, ja mihin on kiire? Onko tämä taas nyt täysin välttämätöntä?
Yksi asia mitä olen viime aikoina miettinyt on se, miten vaikeaa on sanoa asioille ei. Mielummin sanon kyllä kyllä kaikelle. Ja sitten hetken päästä pitelen päätäni, että mitä taas tuli luvattua, onko tämä nyt jotain mitä TODELLA haluan tehdä.
Jälleen kerran olen luvannut pitää itsestäni parempaa huolta, kuunnella niin kehoa kuin mieltäkin.
Pitäkäähän huolta:)

ps. vein petivaatteet parvekkeelle. Katolla näkyy pieni musta piste, se on laulurastas. Laulelee niin kauniisiti sisäpihalla.

22 kommenttia:

  1. Voi ei! Oksennustauti on niin ilkeä tauti, toivottavasti olo on parempi ja sinulla on joku, joka hoitaa ja pitää hyvänä. Minusta yksin sairastaminen pitäisi olla laissa kielletty.

    Minunkin on tosi vaikea sanoa ei. Olen opetellut käyttämään tuota sanaa. Niin monta kertaa olen löytänyt itseni ikävästä tilanteesta, jolta olisin välttynyt jos vain olisin uskaltanut sanoa: ei.
    Miksi se onkin niin vaikeaa?

    Hurjan paljon voimia ja lepoa sinne!
    Lämpöä ja lempeä!!!

    VastaaPoista
  2. Celia, yksin sairastaminen pitäisi olla todella kielletty, se on hyvin sanottu:) Enpä olisi minäkään kyllä yksinäni pärjännyt. Onneksi oli mies hoitamassa. Hän laittoi juuri keittoa jota ajattelin varovasti ruveta maistelemaan. Pikku hiljaa eloon.
    Minulla tuon ei:n sanominen liittyy varmasti siihen kun olisi niin kivaa olla kaikille kiva ja mukava. Mutta se on kyllä aika mahdotonta;) Sitä täytyy vaan opetella tuntemaan itsensä ja omat rajansa.

    Ja kiitos ihanista toivotuksista! Lämpöä ja lempeä myös sinne:)

    VastaaPoista
  3. Täysin samaa mieltä - jos pää ei tiedä missä mennään, niin ruumis tietää. Paras olis, kun vaan kuuntelis.

    VastaaPoista
  4. sorry to hear about the back and then vomiting disease! poor you! i fully understand what you mean - i'm really bad at saying no also but try to be better at it so i don't end up completely stressed from time to time. i think you're right about the body giving signals when it's too much. get better and take good care of yourself outi!

    VastaaPoista
  5. yes, outi: Take care! <3 <3 <3

    VastaaPoista
  6. kurja tuuri.
    toivottavasti voit jo paremmin!

    ein opettelemiseen meneekin sit helposti puoli elämää...
    laulurastas varmaan voi olla apuna siinä :)

    t. tunaroinnin ja tumpeloinnin maailman mestari

    VastaaPoista
  7. Tahtoisin asua tuossa pihatalossa!

    Oksutauti on pahin, pahin ei vakavista siis. Ennen matkalle lähtöä elelen aina parin päivän ihmiskarenssissa, pelkään niin että oksennustauti iskee juuri silloin, oksennellessa ei oikein lennetä. Kerran kävi niin, että lapsi tuli tautiin kun oli lentopäivä. Oli aika kallis tauti.

    Ei-sanan opettelua tännekin. Olen kyllä jo aika hyvin oppinut, mutta poden huonoa omatuntoa. Kun vielä voisi hiljentää sen.

    VastaaPoista
  8. I hope you're feeling better Outi. Take care!

    VastaaPoista
  9. Sorry to hear about it!
    Hope you get better soon! :)
    Love
    Parisa

    VastaaPoista
  10. Voi kurjuus, toivottavasti olet voimaantunut jo!
    Minä poden täällä puolestani flunssaa, pe-ilta ja la-päivä olisi pitänyt olla töissä. Ja voi sitä huonoa omaatuntoa, kun piti soittaa ettei pysty tulemaan. Huominen iltavuorokin mennee sairastellessa, kun kuume ei vain laske.
    Minäkin haluaisin hiljentää sen "kylläkylläkilttityttöminän", kun tosiasioille ei vain aina mitään mahda. Ja epäilen, että tämäkin tauti oli juuri tarkoitettu rauhoittamaan menoa - keho ja mieli alkavat olla aika väsyneitä...
    Tsemppiä ja voimia sinne sinulle! Hyvä ettei sinunkaan tarvitse potea yksin :)

    VastaaPoista
  11. Kuvat ovat kyllä huomattavasti pirteämmän oloiset kuin kertomuksesta voisi päätellä olon olleen.. Mutta vissiin siellä on jo toivuttu, hyvä niin.

    VastaaPoista
  12. oh no! i hope you get the rest you need and recover quickly...take care!

    VastaaPoista
  13. Voih mikä väriloisto teitän sisäpihalla!

    Hyvä kun ei oo kiire ja ehti kuuntelemä laulurastasta, mutta oksennustauti on öäk, öäk :-)

    Paranemisia!

    VastaaPoista
  14. Take care of yourself Outi, I hope you feel better soon : ) Have some nice snacks and watch some good films!

    VastaaPoista
  15. Sari, ja hyvä onkin että edes joku tietää;)

    Lea, thank you for you your kind words. i guess learning to say no and drawing own borders is kind of a lifetime project. but it´s never too late to learn:)

    nicki, thank you<3

    Ritva, näin se on nähtävä, sitähän varten täällä ollaan että uutta opitaan:)
    laulurastas on tässäkin varmasti hyvä opastaja.

    Liivia, tuo piharakennus on entinen pesula, nyt siinä asuu isännöitsijä, joka kuuntelee välillä kovalla jatsia. (se on siis hyvä juttu mun mielestä)

    mä olen kans oikein opettelemalla opetellut, mutta aina väliin tulee muistutuksia kun lähtee hommat lipsuun käsistä.. Karmeetahan se oliskin jos olis ihan "valmis" ihminen, ei mitään opittavaa tästä elämästä enää;)

    Epe and Parisa, today i feel already much better, thank you for your kind words:)

    Päivi, voimia ja parantavia tuulia sinne myös!
    onhan se tavallaan hyvä saada välillä tällaisia miettimisen hetkiä. ei vaan tarttis ihan näin rajuina tauteina iskeä;) Parane pian!

    Merja, kyllä täältä jo noustaan! oli ärhäkkä mutta onneksi lyhytkestonen tauti. eipä tuommosta oksentelua kyllä pidempään jaksaisikaan.. Nyt taas kohti kevättä ja aurinkoa:)

    kinako, thank you, i feel already better:) and taking this day still quite easy..

    marika, rastas on ihan mahtava musisoija. se istuskelee milloin minkäkin katon päällä ja laulelee. jaksaisin kuunnella sitä ihan loputtomiin:)

    Caroline, thank you, i´m really going to take quite easy now;)

    VastaaPoista
  16. Tuommonen iloisen värinen talo josta kuuluu jatsia -aivan huippu homma!

    Itseäni olen kuullostellut koko viikonlopun. Mulla on nyt päällä kaikenlaista pientä krenkkaa siellä ja täällä.
    Olen yrittänyt tulkata mitä ne sanovat.

    VastaaPoista
  17. violet, olis kyllä kätevää jos olis joku semmonen käsikirja tai sanakirja; keho-mieli. mulla nää tulkintaidot ainakin on välillä niin hukassa ettei aina osaa sanoa mistä kenkä nyt oikeasti puristaa..

    VastaaPoista
  18. ohje ohje!

    es ist nicht immer leicht zu spüren, wann es zu viel ist oder wann ein "nein" besser als ein "ja" wäre. manchmal will man das gegenüber nicht verletzen, oder man denkt, die gesellschaft erwartet dieses oder jenes von einem. oder man erwartet es von sich selber.

    but as you wrote:
    we are here to learn, aren't we?!

    VastaaPoista
  19. Hey Outi- Hope you are feeling better and it was just a 24 hour thing. Don´t feel bad, I didn´t learn how to say "no" until I turned 40. Seems to me you have a good head on your shoulders! Hugs-Jane

    VastaaPoista
  20. Schanett, danke sehr liebe Schanett, du hast recht.
    and life is about learning, that´s the thing:)

    Jane, i´m feeling already better, thank you also for your kind words:) abrazo!

    VastaaPoista
  21. ps. ihana valo tossa ylimmässä sisäpiha kuvassa. oon joskus asunut korkeavuorenkadulla melkein 20 vuotta. tuttu tunnelma.

    VastaaPoista
  22. Oh, I hope you get better soon ....

    VastaaPoista