perjantai 20. maaliskuuta 2009

obsession



On my trip i got this obsession about the green chairs. Where ever i walked in the parks i had to take photos of them. They somehow started to tell their own story on the way how they where replaced and used. I totally got fascinated about them. I felt a bit funny walking around in Paris and photographing hmm, chairs.
The other thing i always have to take a photo of, is a cup of coffee. Do you have some kind of obsessions? Something you always find yourself taking photos of or getting interested in where ever you are?
***
Matkallani innostuin vihreistä tuoleista. Missä ikinä puistoissa kuljinkin, minun oli aina pakko ottaa niistä muutama kuva. Ne alkoivat kertoa omaa tarinaansa sen mukaan miten ne olivat sijoittuneet tilaan, miten niitä oli käytetty. Äärimmäisen kiehtovaa, jotenkin.
Tuntui tosin hieman hassulta kulkea ympäri Pariisia ja kuvata hmm, tuoleja.
Valokuvaan myös aina kahvikuppeja, tätä olen tehnyt jo vuosia. 
Onko teillä jotain vastaavia kohteita joita on aina "pakko" kuvata? Jotain mihin heti kiinnittää huomionsa, oli sitten missä tahansa?

14 kommenttia:

  1. Ei varsinaisesti pakkokuvattavia, mutta kuvaan kyllä hyvin usein lattiakaakeleita, portaita, kirkoista tiettyjä yksityiskohtia ja sen sellaista.

    VastaaPoista
  2. Joo, vihreat tuolit Pariisin puistoissa... minullakin on kuvia näistä! Luxembourgin puistossa ihan sekoisin ensimäistä kerta... tuoleja joka puolella :)

    Englanissa taas on chimney-stack (onks ne suomeksi savupiipuja ?)...näitä on aina PAKKO kuvata

    VastaaPoista
  3. violet, joo lattiakaakeleita on tullut kuvattua kanssa. ja ikkunoita..

    marika, savupiiput ja katot on kivoja kuvattavia. punatiilikatot;)

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoisia asetelmia! Välillä näyttää kuin tuoleista olisi rakennettu katsomo ja kuitenkin haluaisi katselle itse tuoleja.

    Hotellihuoneet ovat minusta aina kiehtovia kuvauskohteita ja sieltä avautuva maisema eri vuorokaudenaikaan.

    VastaaPoista
  5. I love green chairs! i want to take them home..haha.. I am so obsessed with taking small objects...

    Have a great weekend! ox

    VastaaPoista
  6. Celia, mä olisin vain istunut ja katsonut tuoleja. Siellä oli ihan selkeesti jotain draamaa meneillään;) välillä pakkaa tuli sekoittamaan joku ihmishahmo joka saattoi pistää koko kuvion uusiksi..
    Hotellihuoneissa on kyllä jotain kivaa..mä tykkään aina kylpyhuoneista niissä. varsinkin jos on paljon peilejä ja kylpyamme:)

    Natsumi, ahaa, like little stones, shells, feathers and so? little treasures that you find on your way?
    i also do that sometimes;) little stones are nice to keep in the pocket, and little cones and seeds..

    VastaaPoista
  7. Hyvässä kunnossa näyttää tuolit olevan nykyään :) En olekaan pitkään aikaan käynyt niissä "tuolipuistoissa".

    VastaaPoista
  8. Ei mikaan pakkomielle, mutta kuvaan kaikenlaisia penkkeja, puistoissa, talojen edustoilla, ihan missa vaan.

    Mietin samalla kuka niilla on istunut ja minkalaisia juttuja ovat paasseet kuuntelemaan.

    Kun itse istahtaa penkille kuuluu jotenkin ymparistoonsa ja voi rauhassa seurata muita hairitsematta. Ilmeisesti penkilla istuskelijoita ei koeta uhkaaviksi.

    VastaaPoista
  9. Luxemburghin puiston tuolit ovat ihanat, samoin niistä se matalempi malli, kuvasitko? Noita saa muuten ostaakin, monen värisinä versioina ja tietty tosi kalliiseen hintaan. Silti harkitsimme nooden hankkimista Suomeen, mutta sitten unohtui, ehkä rahat loppuivat... höh.

    Mä kuvaan aina liikennemerkkejä. On hauskaa vertailla mikä osa ihmistä koetaan tärkeäksi. Vertailun herkullisin merkki on yleensä tietä ylittävä ukko, jolla saattaa olla lierihattu, muttei jalkateriä. Toinen veikeä on lapsista varoittava: tytöllä lettinauhatkin kuvattuna, mutta kädet ja jalat päättyvät ranteisiin ja nilkkoihin.

    VastaaPoista
  10. Vihreät tuolit ovat minunkin heikkouteni. Lattalaattojen lisäksi...
    Kiitos näistä!

    VastaaPoista
  11. Sari, ihmettelin kanssa hyvää kuntoa. siinä taitaa olla myös yksi ero suomen ja ranskan välillä, jotenkin musta tuntuu että suomessa nää tuolit olis saaneet jo kyytiä ja käyneet vähintään suihkulähteissä kylvyssä;)

    elena, toi on muuten hyvä huomio, miten penkillä istujat ikäänkuin sulautuu ympäristöön. saa rauhassa tarkkailla ympärillä hyörivää elämää:)

    Vilijonkka, siis onko multa nyt päässyt vilahtamaan käsistä se matalempi versio? täytynee käydä kuvat läpi ja tsekata sainko bongattua..
    ulkomailla tulee tarkkailtua liikennemerkkejä, ne tuntuu jotenkin paljon hupaisimmilta aina muualla;)

    Liivia, huippua että löytyy muitakin vihreä-tuoli-faneja!
    muistan muuten vieläkin jonkun postauksesi lattialaatoista, joissa näkyi aina lakatut varpaankyntesi eri väreissä ja sandaaleissa. se oli minusta hieno.

    VastaaPoista
  12. oh here they are the green chairs - they look good! can't think of anything in particular that i photograph more than other things...but recently i have felt very much like photographing dogs i see in the street, but i don't have the nerves to ask the owner : )

    VastaaPoista
  13. Luulin ettei mulla ole pakkomielteitä, mutta kun aloin miettiä niin ne taitaa olla noi ikkunat! Otan kuvia sisältä ulos, niin että siinä näkyy se itse ikkuna ja se maisema siellä takana.
    Tykkään myös oviaukoista ja portaista (ei koskaan voi tietää minne ne johtaa), vedenalaisista kivistä, aalloista, pilvistä, majakoista, tuntureista ja monista pienistä erilaisista yksityiskohdista. Persoonallisia ihmisiäkin olisi kiva kuvata jos kehtaisi. Mutta ikkunat, niissä on sitä jotain :D

    VastaaPoista