keskiviikko 18. helmikuuta 2009





When i was a kid, school ways took always ages. Me and my best friend forgot the time, we found always something interesting on the way to school. We were following some traces as Scherlock Holmes and doctor Watson, picking up and eating wild raspberries, sneaking in to abandoned house, sliding down the hills, playing around.. Luckily we had a very nice teacher who didn´t get too angry because we were always late.

We have had some very beautiful sunny days lately in Helsinki. Many mornings on my way working i have forgotten the time, wondering around after the sun, looking and listening the birds, taking photos of interesting shadows, chasing traces in the snow.. So wonderful i can still do this! And then excuses;" oh i´m so sorry i´m late. But it was just too beautiful on my way here.."
***
Lapsena koulumatkat venyivät. Tai oikeastaan se oli aika joka venyi, sen vain unohti kun aina löytyi jotain kiinnostavaa matkan varrelta. Parhaan ystäväni T:n kanssa seurasimme epäilyttäviä jälkiä Scherlock Holmesina ja tohtori Watsonina, söimme vadelmia pusikoissa, hiivimme tutkimaan autioita taloja, unohduimme laskemaan mäkeä tai vain leikkimään.. Onneksi opettajamme oli kiltti eikä koskaan liian vihainen siitä että olimme aina myöhässä.

Viime päivinä on Helsingissä ollut aurinkoista. Monena aamuna matkalla töihin olen unohtunut vaeltelemaan valon perässä, katsellut ja kuunnellut lintuja, ottanut kuvia jännistä varjoista, seurannut epäilyttäviä jälkiä lumessa.. Mahtavaa että tätä voi tehdä edelleen!
Ja sitten ne selitykset;" niin anteeksi tosiaan että olen hieman myöhässä.. Ulkona oli niin älyttömän kaunista.."

7 kommenttia:

  1. joo, voi miten ne tosiaan kestivätkin, koulumatkat...OPettajan pelossa pääsin yleensä kyllä aamulla ajoissa paikalla mutta kotimatka venyi.
    Suorinta tietä olisi ollut vaan Satakunnankatu 60:sta Satakunnankatu 30:een, mutta minä lähdin seikkailemaan puu-Amurin pihoille tai ajelemaan Impilinnan hissillä....

    VastaaPoista
  2. I'm glad you're going on writing personal stuff (I remember you were not sure anymore some weeks ago...)
    - I always enjoy your text!

    VastaaPoista
  3. Iik, noita huopikkaitasi! Mummullani oli aina tuollaiset. En olisi edes muistanut, kiitos kun toit muiston mieleen. Anna-mummulleni terveisiä taivaaseen.

    Niin, ja nyt ne näyttävät ihan muulta kuin mummomaisilta. Ottaisin itsellenikin.

    Kuulemma loppuviikoksi ei enää arskaa, pöh.

    VastaaPoista
  4. I love that material on the 2nd photo. Is that a viking ship on it? Where can I get some, I need to make a cushion from this!!

    VastaaPoista
  5. A beutiful childhood story. And it goes so well with your photos.
    What are that for superduper shoes you are wearing?

    VastaaPoista
  6. violet, ehtiihän sillä matkalla vaikka miten moniin seikkailuihin, en yhtään ihmettele. sitäpaitsi Impilinnahan on ollut ihan pilvenpiirtäjä lapsena..

    Schanett, thank you so much, that was really nice to hear:)

    Liivia, Anna-mummullasi on ollut hyvä maku:) löysin nämä Hietsun kirpparilta joitain vuosia sitten. ihan mahtavat pakkaskelin töppöset. ja pohjassa lukee made in DDR..

    Krims krams, it´s a textile from Marimekko. design by Maija Louekari. she has made many nice prints for Marimekko. i´m quite sure you can order it by net?

    Karin, thank you, my superduper shoes are felt shoes which i found from the flea market some years ago. supe warm in the winter! and made in DDR by the way..

    VastaaPoista
  7. lovely blog, I like the lens you look through.

    VastaaPoista