sunnuntai 18. tammikuuta 2009

l.i.f.e



Sometimes i feel there is not so much happening in my life. Sometimes it´s just a wild ride in a roller coaster. In few days can happen so much that i have to really hold on to keep in. 
And i mean, just so many people, so many stories. Little things that effect on our lives. Little things that make big changes.

This weekend i met many people. Heard many stories. Understood a bit more about life, and totally didn´t understand a thing. I was very happy, i got very angry and furious (not so typical for me..), i was totally frustrated, i was very in love. 

Jee, i know, that´s life. And i´m going to take every part of it ;)
***
Joskus tuntuu ettei elämässä tapahdu juuri paljoakaan. Tosinaan taas saa pitää kiinni huivistaan että pysyy sen mukana. Parissa päivässä voi tapahtua paljon, ylä- ja alamäkiä, yhtä vuoristorataa.
Eikä ne asiat välttämättä ole mitään jätti-isoja. Vaan ihmisiä, tarinoita, pieniä juttuja jotka vaikuttaa elämään isosti. Muuttaa sen suuntaa.

Tänä viikonloppuna olen tavannut monia ihmisiä. Kuullut monia tarinoita. Ymmärtänyt vähän enemmän elämää, ollut täysin hämmentyneenä sen edessä. Olen ollut erittäin onnellinen, äärimmäisen vihainen ja raivoissani (aika harvinaista minulle..), täydellisen turhautunut, erittäin rakastunut.

Tiedän, sitähän se elämä on. Ja otan koko paketin ;)

13 kommenttia:

  1. Muistan kaiken tuon.
    Kun luin tämän, tunsin itseni vanhaksi. Ei niin etteikö elämässä edelleen tapahtuisi ja tuntuisi sydänpohjassa asti, mutta ei niin usein.

    En sanonut tätä yhtään surullisena. Olen elänyt täysillä, joten kyllä tässä nyt ehtii vähän vähemmälläkin kaasulla mennä:)

    Ja Espresso Edgessäkin on näemmä oltu:)

    VastaaPoista
  2. En minäkään enää niiiin nuori ole. mutta mitä vanhemmaksi tulen, sen vieraammalta tuntuu ajatus että ikä toisi rauhaa, viisautta ja harkintaa elämään. tietynlainen hötkyily jää vähemmälle (se on varmaankin sitä kaasun säätelyä), mutta ihan yhtä ymmällään sitä huomaa edelleen olevansa tiettyjen perusasioiden edessä.

    Toisaalta hyvähän se on että asiat tuntuu. olis aivan karmeeta jos mikään ei tuntuisi missään!

    Ja Edgessäpä hyvinkin on oltu ;)

    VastaaPoista
  3. Olen jo jäänyt koukkuun elämänmakuiseen blogiisi. Ihania kuvia ja fiiliksiä!

    VastaaPoista
  4. voi kiitos kaunis Aku :) tervetuloa!

    VastaaPoista
  5. Yes that's it. I love the id photo. Looks like a giant is eating fom a tiny plate :)

    VastaaPoista
  6. me juuri luettiin tuollaisista asioista Keinulauta-kirjasta. lapselle se, että jotkut on kurjia, ja joskus on kurjaa, on vielä aika hankala ajatus. ja on kyllä mullekin! mutta sitten on kaikkea kivaakin. niinkuin kalakki, lokit ja haitara.

    kiitoksia kannustuksesta, mulla on tänäänkin letit. niillä pärjää, vaikka palkka ei tullutkaan... vai pärjääkö

    VastaaPoista
  7. So nice post.According to real life!and your shots are brilliant,specially the first one!
    I wish you have a nice time
    Parisa

    P.s.in these days I'm just like you!!!

    VastaaPoista
  8. Sounds like an interesting weekend!!

    Some days you feel that you are more alive than other days......because of all this things that sometimes happens....

    Nice photos aswell.

    VastaaPoista
  9. Minä olen hyvilläni ettei minulle tapahdu enää siihen tahtiin kuin ennen. Mutta eihän se tietysti poislue sitä että ympärillä tapahtuu kyllä. Tapahtuu omille perheenjäsenille, ystäville ja kaikille. Sitä kautta minulle myös, vaikken itse enää olisi niin usein "tekijä" tai asioiden alkuunpanija.

    Minulla on pari ystävää ja tuttavaa joiden elämä hengästyttää minua. Minusta tuntuu etten enää koskaan kuule heiltä mitään sen tyylistä kuin että "ei tässä mitään, ihan rauhallisesti menee".
    Koko ajan tuntuu olevan paniikki portilla ja katastrofi katon päällä.
    Ja minulta kysytään sitten neuvoa ja minä kuuntelen.

    VastaaPoista
  10. thank you/ kiitos ladies for all of your kind comments! i really appreciate them:)

    Hannna, kyllä lettipäät aina pärjää! pärjäshän peppikin. tosin sillä oli niitä kultarahoja jemmassa, ne tais jeesata jos ei palkkaa tullutkaan..

    Violet, onhan se tosiaan ihmistyypistä kiinni miten asiat ottaa. jotkut nappaa paniikin heti kun vaan mahdollista, toiset antaa katonkin romahtaa niskaan ennekun huokaisee harmista;)
    Toivottavasti pääset joskus itsekin purkamaan huoliasi ja kysymään neuvoa niiltä katastrofin partaalla keikkuvilta kavereilta, ettei mene yksipuoliseksi...

    VastaaPoista
  11. i know the feeling! right now my life is moving a kind of slow because i'm looking for a job, so i have a lot of time...but it is in a nice way so far - after many months of hard work and business.

    VastaaPoista
  12. Lea, it´s really needed to have calm and slow parts in life. they give space and nutrition for something new to start and grow again, i believe:)

    VastaaPoista