tiistai 20. tammikuuta 2009

luxury



I had to think about a conversation that a had with an older lady yesterday. She was waiting to get retired and had head full of plans for that time already. "It´s actually funny how we people work and work and fuss around and plan what do we do then when we get retired. All the time goes in to something else than really living." she said. And i was nodding that yes yes, that´s the way it is.

But later when i was thinking about her, i realized our lives are actually very different. I don´t have the feeling i would be waiting for something, at least to get retired. I must be a very lucky person cause i don´t even consider my work as a Work. It´s more a way to live. I would do it anyway, i couldn´t live without it. 
I feel freedom to do what i like. And i enjoy things that i do. It´s maybe luxury in life then?
***
Mietin eilistä keskustelua erään vanhemman rouvan kanssa. Hän tuskin malttoi odottaa pääsyä eläkkeelle, pää tulvillaan suunnitelmia sitä aikaa varten. "Hassua miten me ihmiset paiskitaan töitä vuosikausia, mennään ja häslätään ja odotellaan sitä kun pääsis eläkkeelle tekeen mitä itteensä huvittaa." Ja minä nyökyttelin vieressä että niinhän se on.

Myöhemmin mietin tätä rouvaa ja sitä kuinka erilaiset elämämme ovat. Minulla ei ole tunnetta että joutuisin odottamaan jotain, viimeiseksi nyt eläkkeelle pääsyä. En osaa kuvitella jääväni eläkkeelle mistään. Teen toki työtä, mutta en Työtä. On päiviä jolloin hommat ei suju, mutta tämä on silti minulle enemmänkin tapa elää, jota ilman en osaisi olla.
On jonkinlainen vapaus tehdä mitä haluaa, ja nautin siitä mitä teen. Onkohan se sitten ihan ylellisyyttä tässä maailmassa..?

10 kommenttia:

  1. No sullahan on aikalailla samanaiheinen kirjoitus kuin mulla;-)

    Minun on ollut aina hiukan vaikea mieltää itseäni mihinkään "oikeaan" työhön. Olen toki sellaisissa ollutkin ja väitän että olen hyvin tunnollinen työntekijä. Varmasti olen ottanut homman kuin homman vakavissani, ellen sitten hiukan liiankin...

    Mutta koko ajan on ollut tunne että "leikin työssäkäymistä", jos joku ymmärtää.

    Nuo sinun kirjoituksesi kaksi viimeistä lausetta varsinkin: juuri noin ajattelen. Ja siis on, se on ehdottomasti eräänlaista ylellisyyttä, mistä olen valtavan iloinen ja kiitollinen.

    VastaaPoista
  2. Violet, joskus melkein nolottaa myöntää että nauttii työstään ja tekemisistään. ja eihän se nyt aina yhtä suurta ihanuutta ole, mutta mistä sekin tulee ettei oikein tohdi myöntää silloin kun siltä tuntuu, että olenpa muuten aika onnellinen..? (tämä peri luterilainen ajattelumalli että kyllä ennen pitkää joku onnettomuus kosahtaa, "itku pitkästä ilosta" jne...)

    Thank you yoon see :)

    VastaaPoista
  3. yes, it's a luxury. Enjoy it!

    VastaaPoista
  4. Nolottaa myös myöntää että nauttii siitä ettei tee mitään. Tai MELKEIN nolottaa.
    Joo, mä kyllä nuolaisen jo ennen kuin tipahtaa eli iloitsen asioista jotka eivät ole 110 % varmoja edes. Eihän sekään ole oikein sopivaa.
    Samoin kun monet kaihtavat kenellekään kertomasta mitään suunnitelmia kun "sitten ne eivät toteudu kummiskaan".

    VastaaPoista
  5. Violet, niinpä...

    tavelhus, that day was really cold, and beautiful.

    VastaaPoista
  6. yes, I think it's kind of luxury.
    but I also think many others would have the same luxury as well but they prefer other things like regularly income and they really want to have plans because they can't deal time by their own.
    the luxury is appreciate little things and beeing thanksful and happy for them.

    I think.

    VastaaPoista
  7. Schanett, regulary income is for sure the first thing i can forget;) but so far i don´t mind about it. and i do have problems with dealing my time, but learning..

    but i agree all what you said. just once in a while i need to remind myself about these things. it´s not obvious to have this kind of "luxury". and life is anyway something we all should be happy about:)

    VastaaPoista
  8. you are very lucky, most people just go through life not living it to the fullest, concentrating on the unimportant and unrewarding things in life. but each to their own I guess...

    VastaaPoista