keskiviikko 28. tammikuuta 2015

kaipaan









Missing those landscapes and people from our other "home".

Lately news;

Lots of sneezing and coughing in this house, restless nights- too little sleep. But, also some exciting plans for little journeys and that if something makes me feel better.

We are still living with the banana boxes.
*
Maisemia ja ihmisiä sieltä toisesta kodista.

On ollut läjä huonosti nukuttuja öitä taas. Paljon yskimistä ja niistämistä, laventelitippoja, nenäliinakasoja ja sipulilta tuoksuva vauva.

On ollut myös varovaisia matkasuunnitelmia ja retkihaaveita, ja hyvän tuulen pilkahduksia hämärissä päivissä.

Enkä vieläkään ole purkanut kaikkia banaanilaatikoita.


maanantai 12. tammikuuta 2015

kömps



I just walked around the block and took these two photos. Just like that, nothing special. Just because i wanted to say hello, i´m here, how are you?

It´s a beautiful day. Sun is shining, maybe -7 degrees. I went to the market in the morning, bought a fish, and soon i´m going home to cook it. Few friends are coming to eat with us, i´m waiting to see them.

I have got to know now some neighbors in our new house. Seems to be, that we have maybe one of the best neighbors ever.
Otherwise, i have slept way too little, and i´m a bit tired all the time. But it´s ok. That´s how it is now.

And how are you..?
*
Kävelin korttelin ympäri ja otin kaksi valokuvaa. Ei sen kummempaa. Niin kaunis pakkaspäivä, nirsk-narsk sanoo lumi kenkien alla. Ja valo tuolla jossain taivaanrannassa.

Aamulla kävin torilla. Ostin kokonaisen kalan. Katselin Suomenlinnan lauttoja ja sitä aurinkoa siellä taivaanrannassa. Viereeni tuli nainen ja sanoi;"Kylläpä onkin aivan äärettömän kaunista." Niin on, sanoin minä, ja jatkoimme kumpikin matkaamme.
Nyt se kala odottaa kotona keittiössä että minä menen sinne ja laitan sen uuniin. Niin että kohtapa menen ja laitan sen uuniin. Sitten odottelen ystäviä syömään.

Olen nukkunut viime aikoina aivan liian vähän. Ajatus tökkii, ihan niinkuin tämä tekstikin tökkii. Sellaista on elämä välillä. Töks töks.

Mitäs sinne kuuluu..?

lauantai 3. tammikuuta 2015

tuumailija


She is a funny one. A thinker. The sisters can be so different. I don´t have any siblings, so for me it is very interesting to see how these two grow up together.
*
Tämä pieni hassu ihminen. Niin erilainen, ja kuitenkin tuttu.

Minulla ei ole sisaruksia. On hirmu jännä seurata minkälaisia ihmisiä näistä kahdesta tulee, ja kuinka he kasvavat yhdessä.

torstai 1. tammikuuta 2015

1.


Happy this year everybody!

It´s been a while, once again. But some big things have happened. For example we have moved, wuhuu! New windows, new window cills, new views behind the windows. (Even some new flowers on the window cills, i realize..)

And now another new year. Wow. I wonder what it brings to us.. How about you? Any plans for this year..?
*
Onnea uuteen vuoteen!

Siitä on taas aikaa kun täällä viimeksi.. Vaan onpa ollut hässäkkää ja menoa ja meininkiä. Meillä on uusi koti! On uudet ikkunat ja ikkunalaudat ja uudet maisemat ikkunoiden takana. Jopa muutama uusi kukkakin ikkunalaudalla, huomaan.

Ja sitten on uusi vuosi. Mitä mahtanee tuoda tullessaan? Niin ja minä olen vuoden taas vanhempi. Ei tunnu kyllä missään. Jossain vaiheessa vuodet menettivät merkityksensä. Iän kannalta siis. Ehkä se jossain vaiheessa taas tuntuu merkityksellisemmältä. Nyt on vain yksi numero lisää ikää, eipä siinä sen kummempaa.

Uuden vuoden lupauksia? Menen taas joogaan, sen lupaan. Ja yritän olla stressaamatta liikaa. Eiköhän siinä ole jo kylliksi.

torstai 20. marraskuuta 2014

uni


We had been walking the whole day at the mountains, and in some point Supergirl fell asleep. S. was carrying her for a long while. On our way back to the bus stop she woke up, and here she is, still a bit sleepy.
*
Oltiin kävelty koko pitkä päivä vuorilla ja Supertyttö oli nukahtanut S.n harteille. Tultiin jo alas laaksoon kun hän heräsi. Tässä vielä unenpöpperöisenä matkalla bussipysäkille. Lämmin Fön-tuuli puhalsi ja pörrötti hiuksia.

perjantai 7. marraskuuta 2014

there was light









Oh those mountains yes. But it was also in every way such a beautiful trip. So warm and lots of sunshine, like another summer. Missing it now when it´s rainy back home again.

Those fruits there are queens. We made some kompot of them. Hmm, how does one translate kompot.. It´s like jam, but without sugar. Queens kompot is great with ice cream, mmm..
*
Niin ne vuoret. Mutta oli siellä muutakin. Toinen kesä. Niin lämmintä, ja se valo. Sitä kaipaan nyt kun marraskuu puskee päin näköä.

Nuo keltavihreät päärynännäköiset ovat muuten kvitteneitä. Kasvaakohan ne muuten täällä pohjoisessa? En ole ihan varma. En ole koskaan tavannut kvitten-puuta Suomessa. No oli miten oli, teimme niistä kompottia. Uunissa kypsytetyt kvittenit ja kvitten-kompotti vaniljajäätelön kanssa on ihan parasta.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

back




Hello! It has been a while...

We have been in Switzerland. It was great! As always. Our youngest one saw the mountains for the first time. Oh those mountains, i can´t get enough of them. I come from the flat country, and they just always impress me so much.
More photos when i just have more time. At the moment i have the feeling i don´t really have time for blogging, which is pity. I miss this little world here.
But i will be back soon, see you!
*
Siitä onkin jo aikaa..

Oltiin matkalla, Sveitsissä. Vuorilla ja kotikylässä. Kun tulee täältä jossa maa on jokseenkin lättänä, on avaraa ja laakeeta, vuoret tekevät lähtemättömän vaikutuksen. Ne kirjaimellisesti jysähtävät tajuntaan. Tykkään vuorista ihan älyttömästi. Voisin oleskella tuolla vuoristossa päivät pitkät, tuijotella vain kaukaisuuteen korkealle kohoavia lumisia huippuja ja ajatella, jotain omiani. Korvissa kilkattaisi lehmän- ja vuohenkellot. Ne siellä nimittäin kilkattaa, menit minne vain.

No juu. Mutta lisää kuvia sieltä, kunhan saan taas aikaa naputella tätä blogia. Juuri nyt sellaista aika ei oikein tunnu olevan. Ja se on kurjaa, kaipaan tätä maailmaa täällä.
Mutta nähdään taas pian!