tiistai 7. huhtikuuta 2015

tiistai










Last photos from Paris. Maybe.
Listening to Keith Jarrett, such a great pianist. I love him. And Stephan Micus; Implosions. And the foghorn from the sea.

Cooking lentil soup. That´s my tuesday.
*
Viimeiset kuvat Pariisista, ehkä.
Kuuntelen Keith Jarrettia, yksi rakkaimmista muusikoistani. Ja levyä Stephan Micus; Implosions. Ja sumutorven huutoa mereltä.

Linssikeitto porisee liedellä. Tämmöinen tiistai.

torstai 2. huhtikuuta 2015



I am so happy and proud of my friends. One just released her third novel, so beautiful, so rough.
The other one got an award for her comic book, hurrey!

Otherwise i have been trying to solve out this everyday life, which is not always so easy. Two freelancers and two little kids, timetables like puzzles, lots of ideas, plans and dreams if i would just have some time and energy to fulfill them. tja tja.
*
Kuluneeseen viikkoon on mahtunut kaikenlaista. Paljon iloa ja onnea ystävien puolesta. Olen tanssinut itseni hikeen kirjan julkkareissa, kirjan joka on aivan hemmetin hieno. Tsekatkaapa täältä.

Ja iloinnut toisen ystävän puolesta joka sai ansaitusti sarjakuva Finlandia palkinnon. Huraa Tiitu!

Olen myös miettinyt tätä arkea, ja miten sen järjestää. Kun on kaksi freelanceria ja pienet lapset ja mahdottomilta tuntuvat aikataulut, jotka on jotenkin järjestettävä mahdollisiksi. Ja sitten tuo pahuksen kevät joka ei tunnu kevääksi kääntyvän sitten millään. Ja niin paljon ajatuksia ja sunnitelmia ja haaveita joita pitäisi päästä toteuttamaan. Että sellaista kaikkea, tätä elämää tässä.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

huomenta








I met Sari in a very cosy place for a morning coffee. The place was not really open yet, but there was Rene working already..
*
Tavattiin Sarin kanssa kivassa paikassa aamukahvilla. Siellä vasta tuoleja nosteltiin pöydiltä ja heräiltiin uuteen päivään. Rene oli jo täydessä työn touhussa..

Kaipaisin enemmän tämän tyylisiä paikkoja Suomeenkin. Ei mitään turhan fiiniä, vaan toimivaa, ihmisten omasta luovuudesta ja innosta ponnistavaa. Kierrätyskamaa, työpajoja, aamukahvia, lounasta ja koululaisille iltapäivätoimintaa, mitä ikinä mieleen juolahtaa hyvällä meiningillä. Ja kaikkien helppo tulla.

Täältä löytyy La Recyclerie.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

outi was here














Guess where have i been? I was in Paris, all by myself. It was great. Even it didn´t go as i planned.. But life has many surprises, one just has to take it as it comes.

Anyway, Paris is always Paris, and i enjoyed as much as i could. Spring in Paris, that´s my dream..
*
Haa, arvatkaas missä olen ollut? Pariisissa, ihan itsekseni. Pitkään ja hartaasti odottamani pieni irtiotto, joka ei sitten todellakaan mennyt suunnitelmien mukaan. Mutta sellaista on elämä. Yllätyksiä täynnä.

Mitäpä siitä. Oli se silti ihanaa. Kulkea katuja ristiin rastiin ja ylös alas. Poiketa sinne minne mieli tekee, kaikessa rauhassa. Istua kuppiloissa ja kippoloissa, juoda kahvia tai lasi viiniä. Olla vain, katsella ja kuunnella, toisenlaista elämää.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

breathe trust let go


I went thru some old photos today, and found this one. It´s from 2007. I guess from Italy, but i can´t remember. One lonely photo. 8 years ago already. Time flies, eh?

"Breathe, trust, let go." I red that one too today from somewhere. I will try it, at least today.
*
Kävin läpi vanhoja valokuvia ja löysin tämän. Yksinäinen kuva, en edes muista mistä. Ehkä Italiasta? Vuodelta 2007, silloin taisin olla Italiassa. Siitäkin on jo 8 vuotta. Huh miten aika kiitää. Väliin myös matelee, mutta kyllä se kuulkaa myös kiitää.

"Breathe, trust, let go", luin myös tänään jostain. "Hengitä, luota ja päästä irti". Tai anna mennä, ihan miten vain. Sitäkin voisin koettaa tänään. Tässä ollaan, hengitellään. Luotetaan siihen että elämä kantaa ja annetaan palaa, eikös?

maanantai 16. helmikuuta 2015

!




There is a light! Brilliant!
Oh how i have been waiting for this. The sun is getting higher and higher each day. And stays up longer and longer.
I know, i say this every year, but i must say it again. IT JUST MAKES A BIG DIFFERENCE. That there is some light. That the sun exists. That the spring finally is coming, even slowly, but still. IT IS COMING FOR SURE. Winter is OVER. Aaaaaaaahhhhhhhhh. I feel like waking up from a long long sleep.

Maybe slowly i can start with this new home too. We would need a bit this and that. Like a mirror. The only mirror in house we placed there..
But i bought a new mug for myself! Incredible how much one can enjoy of a new mug. That can also make a big difference. Little things make big difference.

Have a good day!
*
No nyt on valoa!! Kyllä tätä onkin jo kaivattu. Joka vuosi havahdun tähän samaan, miten on mennytkin koko talvi taas jossain horteessa, puoliunessa. Kunhan vaan saan hieman aurinkoa ja valoa, herään taas uuteen elämään. Kyllä se tästä! Kevät tulee sittenkin! Talvi selätetty!

Täällä on vielä aivan paljaat seinät. Eikä tuon kummempaa peiliä. Sekin laitettiin vähän outoon paikkaan. Pikku hiljaa.. En nyt muutenkaan taida olla mikään sisustaja-ihme.
Vaan ostinpa itselleni uuden mukin. Voiko elämänlaatu parantua uuden mukin myötä? Vastaus on Kyllä voi!

Onpa paljon huutomerkkejä! Hei vaan taas!!

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

a play




The tiny one before sleeping. She likes to play with her blanket. That blanket has become a very important to her. I think we can´t leave the house anymore without that..

Lately i have been thinking of working. How and what to do next. Not so easy questions, as i am a freelancer. I always need to find and start my work again. Challenging and inspiring also, keeps me rolling. But also sometimes a bit hard. Everything is changing, all the time, nothing stays the same.
On the other hand, i could never really imagine a work from nine to five, i´m somehow too restless for that. So. What could i do next...
*
Pikku tyyppi hetkeä ennen päiväunia. Möyrimistä unipeiton kanssa. Unipeitto on tärkeä, ilman sitä ei tule uni.

Viime aikoina olen miettinyt töitä. Lähinnä sitä että mitäs seuraavaksi. Mihin suuntaan ja mistä aloittaa. Freelancerinä tämä on tätä jatkuvaa etsimistä ja aloittamista. Mitään valmista ei ole eikä tule, paikat ja ihmiset vaihtuu, kaikki on epävarmaa ja tässä hetkessä elävää. Siinä on sen vapaus ja ihanuus- ja kamaluus. Kun mikään ei ole varmaa, paitsi se että kaikki on epävarmaa, sanoisi eräs Tuutikki nyt tähän. (Tai jotain sinne päin. En löydä Taikatalvea nyt tähän jotta voisin tarkistaa sitaatin. Kirjat ovat edelleen banaanilaatikoissa..)
Toisaalta en oikein osaisi kuvitella itseäni yhdeksästä viiteen- työhön, sellaiseen taidan olla hieman liian levoton. Joten tässä sitä taas ollaan, mitähän sitten seuraavaksi...