maanantai 16. helmikuuta 2015

!




There is a light! Brilliant!
Oh how i have been waiting for this. The sun is getting higher and higher each day. And stays up longer and longer.
I know, i say this every year, but i must say it again. IT JUST MAKES A BIG DIFFERENCE. That there is some light. That the sun exists. That the spring finally is coming, even slowly, but still. IT IS COMING FOR SURE. Winter is OVER. Aaaaaaaahhhhhhhhh. I feel like waking up from a long long sleep.

Maybe slowly i can start with this new home too. We would need a bit this and that. Like a mirror. The only mirror in house we placed there..
But i bought a new mug for myself! Incredible how much one can enjoy of a new mug. That can also make a big difference. Little things make big difference.

Have a good day!
*
No nyt on valoa!! Kyllä tätä onkin jo kaivattu. Joka vuosi havahdun tähän samaan, miten on mennytkin koko talvi taas jossain horteessa, puoliunessa. Kunhan vaan saan hieman aurinkoa ja valoa, herään taas uuteen elämään. Kyllä se tästä! Kevät tulee sittenkin! Talvi selätetty!

Täällä on vielä aivan paljaat seinät. Eikä tuon kummempaa peiliä. Sekin laitettiin vähän outoon paikkaan. Pikku hiljaa.. En nyt muutenkaan taida olla mikään sisustaja-ihme.
Vaan ostinpa itselleni uuden mukin. Voiko elämänlaatu parantua uuden mukin myötä? Vastaus on Kyllä voi!

Onpa paljon huutomerkkejä! Hei vaan taas!!

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

a play




The tiny one before sleeping. She likes to play with her blanket. That blanket has become a very important to her. I think we can´t leave the house anymore without that..

Lately i have been thinking of working. How and what to do next. Not so easy questions, as i am a freelancer. I always need to find and start my work again. Challenging and inspiring also, keeps me rolling. But also sometimes a bit hard. Everything is changing, all the time, nothing stays the same.
On the other hand, i could never really imagine a work from nine to five, i´m somehow too restless for that. So. What could i do next...
*
Pikku tyyppi hetkeä ennen päiväunia. Möyrimistä unipeiton kanssa. Unipeitto on tärkeä, ilman sitä ei tule uni.

Viime aikoina olen miettinyt töitä. Lähinnä sitä että mitäs seuraavaksi. Mihin suuntaan ja mistä aloittaa. Freelancerinä tämä on tätä jatkuvaa etsimistä ja aloittamista. Mitään valmista ei ole eikä tule, paikat ja ihmiset vaihtuu, kaikki on epävarmaa ja tässä hetkessä elävää. Siinä on sen vapaus ja ihanuus- ja kamaluus. Kun mikään ei ole varmaa, paitsi se että kaikki on epävarmaa, sanoisi eräs Tuutikki nyt tähän. (Tai jotain sinne päin. En löydä Taikatalvea nyt tähän jotta voisin tarkistaa sitaatin. Kirjat ovat edelleen banaanilaatikoissa..)
Toisaalta en oikein osaisi kuvitella itseäni yhdeksästä viiteen- työhön, sellaiseen taidan olla hieman liian levoton. Joten tässä sitä taas ollaan, mitähän sitten seuraavaksi...

maanantai 2. helmikuuta 2015

2 x tulips



Flowers for your week. Let it be a good one!
*
Kaksi kertaa tulppaaneja alkavaan viikkoon. Olkoon se hyvä ja lempeä!

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

kaipaan









Missing those landscapes and people from our other "home".

Lately news;

Lots of sneezing and coughing in this house, restless nights- too little sleep. But, also some exciting plans for little journeys and that if something makes me feel better.

We are still living with the banana boxes.
*
Maisemia ja ihmisiä sieltä toisesta kodista.

On ollut läjä huonosti nukuttuja öitä taas. Paljon yskimistä ja niistämistä, laventelitippoja, nenäliinakasoja ja sipulilta tuoksuva vauva.

On ollut myös varovaisia matkasuunnitelmia ja retkihaaveita, ja hyvän tuulen pilkahduksia hämärissä päivissä.

Enkä vieläkään ole purkanut kaikkia banaanilaatikoita.


maanantai 12. tammikuuta 2015

kömps



I just walked around the block and took these two photos. Just like that, nothing special. Just because i wanted to say hello, i´m here, how are you?

It´s a beautiful day. Sun is shining, maybe -7 degrees. I went to the market in the morning, bought a fish, and soon i´m going home to cook it. Few friends are coming to eat with us, i´m waiting to see them.

I have got to know now some neighbors in our new house. Seems to be, that we have maybe one of the best neighbors ever.
Otherwise, i have slept way too little, and i´m a bit tired all the time. But it´s ok. That´s how it is now.

And how are you..?
*
Kävelin korttelin ympäri ja otin kaksi valokuvaa. Ei sen kummempaa. Niin kaunis pakkaspäivä, nirsk-narsk sanoo lumi kenkien alla. Ja valo tuolla jossain taivaanrannassa.

Aamulla kävin torilla. Ostin kokonaisen kalan. Katselin Suomenlinnan lauttoja ja sitä aurinkoa siellä taivaanrannassa. Viereeni tuli nainen ja sanoi;"Kylläpä onkin aivan äärettömän kaunista." Niin on, sanoin minä, ja jatkoimme kumpikin matkaamme.
Nyt se kala odottaa kotona keittiössä että minä menen sinne ja laitan sen uuniin. Niin että kohtapa menen ja laitan sen uuniin. Sitten odottelen ystäviä syömään.

Olen nukkunut viime aikoina aivan liian vähän. Ajatus tökkii, ihan niinkuin tämä tekstikin tökkii. Sellaista on elämä välillä. Töks töks.

Mitäs sinne kuuluu..?

lauantai 3. tammikuuta 2015

tuumailija


She is a funny one. A thinker. The sisters can be so different. I don´t have any siblings, so for me it is very interesting to see how these two grow up together.
*
Tämä pieni hassu ihminen. Niin erilainen, ja kuitenkin tuttu.

Minulla ei ole sisaruksia. On hirmu jännä seurata minkälaisia ihmisiä näistä kahdesta tulee, ja kuinka he kasvavat yhdessä.

torstai 1. tammikuuta 2015

1.


Happy this year everybody!

It´s been a while, once again. But some big things have happened. For example we have moved, wuhuu! New windows, new window cills, new views behind the windows. (Even some new flowers on the window cills, i realize..)

And now another new year. Wow. I wonder what it brings to us.. How about you? Any plans for this year..?
*
Onnea uuteen vuoteen!

Siitä on taas aikaa kun täällä viimeksi.. Vaan onpa ollut hässäkkää ja menoa ja meininkiä. Meillä on uusi koti! On uudet ikkunat ja ikkunalaudat ja uudet maisemat ikkunoiden takana. Jopa muutama uusi kukkakin ikkunalaudalla, huomaan.

Ja sitten on uusi vuosi. Mitä mahtanee tuoda tullessaan? Niin ja minä olen vuoden taas vanhempi. Ei tunnu kyllä missään. Jossain vaiheessa vuodet menettivät merkityksensä. Iän kannalta siis. Ehkä se jossain vaiheessa taas tuntuu merkityksellisemmältä. Nyt on vain yksi numero lisää ikää, eipä siinä sen kummempaa.

Uuden vuoden lupauksia? Menen taas joogaan, sen lupaan. Ja yritän olla stressaamatta liikaa. Eiköhän siinä ole jo kylliksi.